27. syys, 2019

Ote muutoksen pyörteestä 4

Onko sitten elämisen taso, mikä on enemmän aineetonta ja kokemusta siitä millaista on elämä ja miten se koetaan, kasvanut koko ajan samaan suuntaan kuin aineellinen elintaso?  Tutkimusten ja erilaisten hyvinvoinnin mittareiden perusteella tähän voi todeta, että kun politiikka on rakennettu tavoittelemaan jatkuvaa bruttokansantuotteen kasvua, entistä pienempi osa bkt:n lisäkasvusta muuttuu hyvinvoinniksi.  Otetaan tätä kuvaava pelkistetty esimerkki: Kun yhteiskuntaan katkeroitunut työtön mies lyö kadulla ison näyteikkunan rikki ja saa käteensä ammottavan haavan.  Paikalle soitetaan ambulanssi, joka vie miehen ensiapuun.  Seuraavaksi paikalle tulee lasiliike.  Purkaa särkyneen ikkunan ja laittaa paikalle uuden ikkunan.  Kun näitä tämän luonteisia tapahtumia eriarvoisuuden yhteiskunnassa toistuu, niin elintaso bkt:llä mitattuna kyllä kasvaa, mutta ei varmaan elämisen taso. 

Kun myös kaikkiin terveys- ja sosiaalipalveluihin käytettävät rahat nostavat bkt:ta, on helppo ajatella, että terveyttä ennaltaehkäiseviin palveluihin, sekä ennakoiviin sosiaalipalveluihin käytetty raha pienentää bkt:tä.  Toisin sanoen, vaikka materiaalisen hyvinvoinnin voittokulu on selvästi nostanut myös elämisen tasoa, nostaa sitä merkittävästi myös edellä mainittu ennaltaehkäisevä toiminta.  Kun työyhteisöt toimivat hyvin ja työhyvinvointi nostetaan arvoonsa, työtyytyväöisyys lisääntyy, pahoinvointi ja sairastavuus vähenevät.  Hokkus pokkus, bkt pienenee, elämisen taso nousee.  Todennäköisesti seuraus on kuitenkin sensisältöinen, että työnteon määrä ja tuottavuus vai kasvavat, kun työyhteisöt toimivat hyvin, siis bkt kasvaa.

Hyvinvoinnin mittaamiseen on kehitetty hyvinvoinnin laatua paremmin mittaavia menetelmiä kuin bkt:n kasvu saatetaan sanoa.  Vai onko sittenkään niin hyvää ja täydellistä mittaria kuin bkt materiallisen hyvinvoinnin ja siitä johtuvan elämisen tason mittaamiseen.  Mitä korkeampi bkt sitä onnellisempia ihmiset kansainvälisessä vertailussa ovat.  Bkt:n kasvu on poliittisten päättäjien tavoite, ja näin ollen selkeydessään ja yksinkertaisuudessaan ohjaa sellaisiin päätöksiin, että bkt kasvaisi.  Päätösten perusteena tulisi huomioida kokonaisvaltaisten hyvinvointia paremmin mittaavien mittareiden, jos niitä ylipäänsä on, tulokset.  Näin päätöksenteon perusteet muuttuisivat jonkun verran verrattuna siihen, että vain ja ainoastaan bkt:n kasvua käytetään päätösten tavoitteiden perustana.  Tämä on haaste, eikä yhtälö helpotu, päinvastoin, mutta toivottavasti todennäköisin kehityssuunta kansantalouksissa. 

Miten sitten talousteoria suhtautuu ympäristö- ja energiakysymyksiin?  Tarpeellista muutosta politiikkojen tai taloustieteilijöiden ajattelussa ei näissä maailmaa tulevaisuudessa rajusti koskettavissa kysymyksissä ole tapahtunut.  Politiikan ymmärtämistä tulisi kansalaisten keskuudessa parantaa.  Tähän poliitikot voivat antaa panoksensa selkeyttämällä tavoitteitaan ja retoriikkaansa.  Tuntuu siltä, että tämä on vaikea sarka kynnettäväksi ja poliittinen retoriikka pikemminkin jättää kansalaisille enemmän kysymyksiä kuin koskaan aikaisemmin.  Saamme olla huolissamme, että nuoriso äänestää passiivisesti, koska poliittinen retoriikka ei heille avaudu.  Syy ja seuraussuhteen oivaltamisen parantaminen päätöksenteossa tulisi olla oikeastaan oppiaineena koulussa.

Miten sitten itsekkäät kuluttajat ovat valmiita arvottamaan enenevässä määrin elämisen tasoa enemmän kuin vain ja ainoastaan aineellista elintasoa. Todennäköisesti ovat, kun tieto kasvaa.  Tämä on haaste myös poliitikoille tehdä viisaita, elämää kantavia päätöksiä, koska kansalaisten tiedon kasvaessa näiden päätösten seurauksia arvioidaan tähän päivään ja tulevaisuuteen sopiviksi.  Puhutaan vastuullisesta ja eettisestä kuluttamisesta, mutta onko tämä vain sanahelinää ja keino ylläpitää kulutusta yli maapallon luonnonvarojen kestokyvyn.  Ollaanpa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa ovat sen aikaansaamat rajoittavat päätökset, mutta myös uuden teknologian käyttöön ottaminen säästämässä luonnonvaroja ainakin jossain määri.  Tämä on paljolti riippuvaista myös siitä, mikä on kehittyvien väkirikkaiden maiden ihmisten osallistuminen kiihtyvän kulutuksen hillitsemiseen ja valmius uuden puhtaamman teknologian käyttöönottoon. 

Muutoksessa onnistuminen edellyttää myös yksilöiltä johdonmukaisuutta.  Vaikka uusien asioiden opettelu ei ole aina helppoa, elämän parhaita hetkiä on kuitenkin oppia uusia asioita.  Teknologian kehittyessä olevia työtehtäviä katoaa ja uusia syntyy.  Tällainen kehitys edellyttää elinikäistä oppimista, mikä onneksi onkin monen tahon kehitys-agendalla Suomessa juuri nyt.  Surkeaahan sekin olisi, jos ihminen urautuu paikalleen eikä tiedossa ole mitään uutta, joten elinikäinen oppiminen pitäisi olla pikemminkin innostavaa kuin ahdistavaa.  

Muutos on välttämättömyys.  Näin on aina ollut.  Nyt vain vauhti on ripeämpää ja edellyttää työn ja ammatin vaihtamista useamman kerran elämässä. Tulemme kokemaan lähivuosina aikamme merkittävimpiä työn ja työvoiman uudelleenjärjestelyjä.  Taustalla ovat väestötieteelliset, sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien yhteisvaikutusten trendit, globalisaation vaikutukset, ympäristönsuojelu, teknologia ja tekoäly.  On alettava useasti puhtaalta pöydältä uudestaan ja uudestaan.  Vaatimus muutosvalmiudesta haastaa yksilön ja edellyttää elinikäisen oppimisen ottamista kaikkien virallisten tahojen agendalle.  Koulutuksen ja sen painopisteen muuttaminen elinikäiseen oppimiseen on tässä ratkaisevaa

15. syys, 2019

Kuva: Pixabay.  Digitalisaatio ja tekoäly pyörittävät tulevaisuudessa kaikkia rattaita.  Työ ja organisaatioiden johtaminen muuttuu. Koulutuksen rooli tässä kehityksessä on merkittävä.  Elinikäisen oppimisen avaimet tulee olla jokaisella.  Ovatko korkeakoulutus ja keskiasteen koulutus tähän valmiita ja jakautuuko koulutuksen rahoitus jatkossa yhtä tutkintokeskeisesti kuin ennen, vai panostetaanko elinikäiseen oppimiseen enemmän?

Ote Muutoksen pyörteestä 3

Muutoksen pyörre -kirja kulkee koskipyörteissä, muuttojen ja muutoksen pyörteissä.  Se on kirjoittajan kokemia tapahtumia tarinoiden muodossa kuudenkymmenen vuoden ajalta.  Tarinat kuvaavat kulloistakin aikaa ja kirjoittajalle tapahtunutta, joko omasta tahdostaan tai yllätyksenä.  Näistä yhden ihmisen kokemuksista voi vetää johtopäätökset siitä, miten maailma on muuttunut tuona aikana rajusti.  Oikeastaan pysyvää on vain muutos.  Kirja ei ole siis omanelämänkerrallinen, vaan tarinoiden kautta henkilön kokemuksiin liittyvä teos, jossa punaisena lankana on kuvata muutosta.

Kirjoitan tälle blogisivulle otteita kirjan osiosta Elämä on toistoa myös muutoksessa.

Olen elänyt kuuden vuosikymmenen aikana nopean muutoksen aikakautta, nopeamman muutoksen aikakauden, kuin koskaan mikään sukupolvi aikaisemmin, lukuun ottamatta kuitenkaan edellistä sukupolvea, äitejämme ja isiämme.  Kehitys maatalousvaltaisesta teollisuusvaltaiseen ja edelleen palveluyhteiskuntaan on nostanut aineellisen elintasomme moninkertaiseksi.   Elämisen tasoon taas kuuluvat elintason lisäksi erilaiset henkiset arvot ja ihmissuhteet.  Aineellisen elintason nouseminen on mahdollistanut mukavuudenhalun yksilöllisen tyydyttämisen.  Kun tämä kaikki hyvä on ansaittava työllä, saattavat elämisen tason henkiset arvot ja ihmissuhteet jäädä taka-alalle, mikäli aineellinen elintaso ja kerskakulutus korostuvat yli kaiken inhimillisen toiminnan.  Jos arvomme hyväilevät vain uusia autoja tai kaukomatkoja, emme ole kestävän kehityksen äärellä.

Puolen vuosisadan aikana työelämässä on kaikki muuttunut.  Ammattiyhdistysliikkeen komea historia ei ole tae sille, että keskitetty työmarkkinavalta on mitenkään puolustettavissa tai oikea ratkaisu tämän päivän työmarkkinoilla tapahtuvassa nopeassa muutoksessa.  Ammattiyhdistysliikkeen ja ympäröivän yhteiskunnan ansio on se, että ne ovat pakottaneet yritykset kunnioittamaan arvoja, kuten muun muassa oikeutta inhimilliseen työaikaan, vapaa-aikaan, järjestäytymisoikeuteen ja oikeuteen pitää äitiyslomaa. 

Työ on monessa ammatissa ja monen kohdalla irronnut paikasta ja ajasta. Nyt yritysten ja julkisten organisaatioiden työntekijöiltä tulee kysyä, että kaipaatteko enemmän laadukasta vapa-aikaa, vähemmän turhia työmatkoja, ja hässäkkää työpaikalla.  Organisaation tulee vastata kysymykseen näin; kehittämällä työ- ja palveluprosesseja ja olemalla utelias digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin kaipauksenne alkavat toteutua.  Tämä kaikki on tehtävä yhteistyössä työntekijöiden ja johdon kanssa organisaatioiden sisällä.   Työelämä ja johtaminen muuttuvat sen mukana. 

Ne organisaatiot, jotka ymmärtävät johtamiskulttuurin muutoksen välttämättömyyden ovat voittajia.   Johtamisen muutos tapahtuu kuitenkin hektisessä toimintaympäristössä aina viiveellä.  Johtamisessa luottamus, työn merkityksellisyys ja myös työntekijöiden itsensä johtamisen taidot ovat ominaisuuksia, jotka ovat organisaatioiden menestyksen kannalta avainominaisuuksia.  Johtaminen on rakennettava kohderyhmän mukaan.  Ei nuoria millenaaleja johdeta autoritäärisellä johtamistyylillä, vaan inhimillisesti ja yksilöllisesti.  Johdolla on oltava koko ajan tuntosarvet ylhäällä saadakseen tietoa kehitystrendeistä ja eri sukupolvien kyvyistä ja valmiuksista.  Työyhteisöjen yhteistyötä koulujen kanssa tulee lisätä ja etsiä yhteistyössä elinikäisen oppimisen lalleja. 

Kun yritys pitää työntekijöitä parhaana voimavarana vaikuttaa se niin, että ei-taloudelliset arvot tulevat tätä kautta osaksi yrityksen arvoja.  Talenttien rekrytoinnit tulevat haastamaan yritykset ja työntekijöille joudutaan tarjoamaan muitakin etuja kuin palkka, kuten esimerkiksi päivähoito, kuntosali tai ruoka. Varsinkin nyt muutosjohtajia tarvitaan kaikissa organisaatioissa.  Myös sellaisissa organisaatioissa, joissa työ on sidottu paikkaan ja aikaan, kuten tehdaslattialla tehtävässä työssä, rakentamisessa hoito- ja hoivatyössä.  Organisaatioissa tule olla sellainen henki, että työntekijät uskaltavat nostaa kokemansa epäkohdat keskusteluun.

Muutokset eivät ole aina kivuttomia.  Ratkaisut tulee lähteä organisaatioista ja niiden työntekijöistä.  Tässä kehityksessä ammattiyhdistysliikkeen vanhakantaiselle toiminnalle ei ole tilaa, vaan myös sen on kehitettävä toimintaansa muutoksen mahdollistamisessa.   Jarruliikkeen roolista tulee siirtyä rakentavampaan rooliin.  Tuottavuutta lisätään työmenetelmiä kehittämällä ja joustavuudella.  Parhaiten innostus syntyy silloin, kun työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä.  Työhyvinvointi ei ole vain yksilön asia, vaan se pitää olla koko työyhteisön asia.  Nyt uhrataan miljardeja siihen, että ihmiset voivat huonosti, sairastuvat ja jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle, kun työhyvinvointi on retuperällä.  Organisaatioiden kannattaa ottaa hyvinvointi strategiakseen, koska se lisää kannattavuutta.  Sairastavuus vähenee ja hyviä kehitysideoita syntyy vain positiivisessa ilmapiirissä. 

Ei kukaan pysty ennakoimaan tulevaisuutta ja työelämää tarkasti, mutta ollakseen menestyvä pitää organisaatioissa luoda kannustava ilmapiiri, joka tunnistaa uudet kehityssuunnat ja tulee tarttumaan niihin nopeasti.  Vain hyvä työhyvinvointi mahdollistaa organisaatioissa tämänlaatuisen kehityksen.  Tehtaan lattialla tehtävää työtä, rakentamista hoito- tai hoivatyötä lukuun ottamatta työaikaleimaukset tai organisaation tiukat vaatimukset työpaikalla olosta eivät ole monessakaan työssä nykyaikaa, vaan menneen talven lumia.  Ne eivät mittaa muuta kuin läsnäoloa.  Tätä tulisi kuitenkin miettiä myös sellaisessa työssä, jonka tulos tehdään määrätyllä paikalla ja määrättynä vuorokaudenaikana. 

Muun muassa kehitys, jossa yksinyrittäjien määrä on kasvanut trendimäisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, tuo omat haasteensa.  Työvoimasta yhä isompi osuus on itsenäisiä työntekijöitä, freelancereita, urakoitsijoita ja väliaikaisia projekti-työntekijöitä.  Yksinyrittäjien suuri määrä ja niiden verkostojen muodostamat klusterit haastavat johtamisen.  Kehitys on mennyt myös siihen suuntaan, että yhä useammassa yrityksessä tiiminjohtaja johtaa tiimiä, jossa työntekijät työskentelevät eri paikkakunnilla, kansainvälisissä yrityksissä useassa maassa ja maanosassa.  Kun työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, edellyttää se muutoksia työmarkkinoilla, mutta myös lainsäädännössä ja sosiaaliturvassa.  Tämäkin kehitys tapahtuu viiveellä, koska oikeat signaalit työmarkkinoiden kehitysvaiheesta tulevat poliittiseen päätöksentekoon aina myöhässä.  Monissa firmoissa ja julkisyhteisössä  parantamisen varaa varmasti löytyy yhä tiimihengen luomisen osalta.   

Oliko muutos ja sen vaikutukset ennen paremmin ennakoitavissa, kuin nyt?  Onko tulevilla teknisillä keksinnöillä, digitaalisuudella ja tekoälyllä sellainen odotus, että ne muuttavat kehitystä yhtä hyvin myönteiseen suuntaan, kuin kehitys menneinä vuosikymmeninä, on asia, joka panee mietteliääksi.  Teknologia tulee, halusimme sitä tai emme.  Siihen on vain pakko mennä mukaan ja sopeutua.  Jos torjumme sen, lopputulos on kaiketi huonompi ja työpaikkoja häviää.  Uskon kuitenkin, että uusi teknologia ja sen lukutaito kehittää maailmaa oikeaan suuntaan.  Huomioitava asia on, että onko uusista teknologioista mahdollista tehdä niin turvallisia, että läpimentäviä turva-aukkoja ei ole.  5G- teknologia mahdollistaa mobiiliverkon nopeuden jopa satakertaiseksi nykyisestä.  Tämä on erittäin merkittävä asia kaikelle tuotannolle, liikenteelle ja palveluille.  Maiden hallitukset joutuvat punnitsemaan verkkojen ja tietojärjestelmien kehitykseen liittyvät riskit.  Näihin riskeihin on varauduttava hyvin huolella.  Tähän tarvitaan ennen kaikkea kansainvälistä yhteistyötä. 

 

25. elo, 2019

Ote Muutoksen Pyörteestä 2

Yritys organisoituu ja toimii niin, että taloudellista tulosta syntyy, julkista sektoria ohjaa byrokratia.  Nobelisti professori Bengt Holmström toteaa Eduskunnalle syksyllä 2017 pitämässään puheessa seuraavaa (tässä puhetta vapaasti tulkiten): Yksityisen sektorin organisoitumisen ja tehokkuuden mallia ei voi siirtää julkiselle sektorille. Julkinen sektori ei siis ole tehoton eikä sen ole tarkoitus olla tehokas, vaikka on kallis pyörittää. Toisaalta julkisen ei pidä ryhtyä sellaiseen, jonka yksityinen sektori hoitaa.  Markkinatalouden tärkein piirre on antaa vaihtoehtoja ja seurauksena on kilpailu.  Kun on vaihtoehtoja se pitää kurissa – vaihtoehdot punnitaan – vaihtoehto on paras oikeus, joka ihmiselle voidaan antaa, heillä on exit.  Investoija on taas kiinni investoinnissaan - ei pääse pois.  Se, miten yritykset organisoituvat on tärkeä tekijä.  Informaation käsittely on se ongelma, joka ratkaistuna vaikuttaa kilpailuun ja joka viime kädessä määrää tehokkuuden.

Julkisen sektorin funktio – mikä sen voiman suhteellinen vaikutus on?  Voiton maksimointi on mitattavissa oleva asia.  Julkisen sektorin tärkein piirre on, ettei sen tarvitse maksimoida voittoa, vaan sillä on muita yhteiskunnallisia tavoitteita ja vaikutuksiltaan laajempia (esim. kaavoitus), sekä kova legitimiteettivaatimus. Julkisen sektori vaikutuksia ei voi samoin mitata tai sisäistää kuten yksityisellä sektorilla.       Voiton maksimointi tuhoaisi julkisen sektorin vaikutukset.  Ratkaisu ei ole tehostaa sitä.  Supistaa julkista sektoria voi, vaikka valituksia siitä tulee, ei juuri aplodeja. 

Pohdinnassaan julkisen sektorin ja yksityisen sektorin työnjaosta Holmström toteaa edelleen, että julkista toimintaa on mahdollisuus parantaa hyödyntämällä sen tehtävissä yksityistä sektoria.  Jenkeissä vankiloita yksityistettiin, mutta seurauksena oli, että laatu kärsi. On vaikeasti mitattava laatu ja helpommin mitattava laatu.  Laadun sisäistäminen yksityisellä sektorilla on sitä, että painotetaan vaikeasti mitattavaan laatuun, eikä painoteta helposti mitattavia mittareita. Julkinen sektori voi olla tehokas, jos sillä on oikea mittari. Tämä koskee yksityistämistä.  Esimerkiksi maailmalla on saatu hyviä tuloksia yksityistämällä jätehuoltoa.  Laatu on noussut ja hinta laskenut.

Hyvinvoinnin kaava on seuraava: Aina, kun yhteiskunta jotain hyvää jakaa, on sitä ennen tämä hyvä tuotettu jonkun työllä ja yrittämisellä.  Miten tämä työllä tehty hyvä sitten kohdistetaan, ja kuinka runsaana se tapahtuu, menee demokratiassa poliittisen myllyn läpi.  Talouden realiteetit ja hyvän tuottamiseen osallistuvien kansalaisten kannustimet tulisi ottaa politiikassa ykkösasiaksi, mutta nämä hyvinvointia luovat perusasiat pakkaavat monesti unohtumaan.  Verojen korotukset eivät kannusta hyvän tuottajia, menestyviä yrityksiä ostamaan työtä.  Näin työllisyysaste ei nouse ja työttömyyden kustannukset pysyvät suurina tai kasvavat.  Keskeisin valuutta yhteiskunnan ja hyvinvoinnin rakentamisessa on luottamus.

Julkisen vallan on toimittava puolestamme eikä meidän kansalaisten ja yritysten julkisen vallan puolesta.  Julkisten varojen jakovara on vain niin suuri, kun hyvän tuottajilla on mahdollisuus sitä tuottaa verojen maksun muodossa.  Vanha kansa sanoo, ettei raha puussa kasva.  Hyvän tuottaminen tulee ensin, sen jakaminen sen jälkeen.  Kun hyvää tarjotaan enemmän, kun mihin kansakunnan työtunnit oikeuttavat valtio velkaantuu.  Kun kuvaan astuu julkisten juoksevien menojen rahoittaminen velalla, menetetään pelivaraa tulevaisuudessa, koska korot julkisena menona pienentävät jakovaraa.  Myös sillä, että velka on maksettava takaisin, on sama vaikutus.  Vallalla on myös käsitys, että välttämättömien menojen rahoittamista velanotolla on johonkin rajaan asti kannatettavaa.  Demokratian ja yhteiskuntarauhan kannalta asia taitaa näin ollakin.

 

11. elo, 2019

Kuva: Pixabay. uusi teknologia mullistaa monia asioita.  Tekoäly ja robotit tulevat vaikuttamaan kokonaisten toimialojen uudelleenjärjestelyyn.  Myös haasteita riittää.

Ote Muutoksen pyörteestä 1

Muutoksen pyörre -kirja kulkee koskipyörteissä, muuttojen ja muutoksen pyörteissä.  Se on kirjoittajan kokemia tapahtumia tarinoiden muodossa kuudenkymmenen vuoden ajalta.  Tarinat kuvaavat kulloistakin aikaa ja kirjoittajalle tapahtunutta, joko omasta tahdostaan tai yllätyksenä.  Näistä yhden ihmisen kokemuksista voi vetää johtopäätökset siitä, miten maailma on muuttunut tuona aikana rajusti.  Oikeastaan pysyvää on vain muutos.  Kirja ei ole siis omanelämänkerrallinen, vaan tarinoiden kautta henkilön kokemuksiin liittyvä teos, jossa punaisena lankana on kuvata muutosta.

 Kirjoitan tälle blogisivulle otteita kirjan osiosta Elämä on toistoa myös muutoksessa.

 Muutos ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Se kaikki mitä olen tässä tarinoiden ja kokemusten tuottamana kirjoittanut ja tuntenut omakseni, on pannut harrastuksena miettimään ja käsittelemään asioita muutoksesta ja maailman menosta.  Oikeastaan kaikki, mikä on pysyvää, on muutos.  Havahdumme muutokseen viiveellä, kun se on jo tapahtunut.  Punnitsemme hallitsemmeko muutosta ehkä enemmän varttuneella iällä kuin nuorempana.

Vertailen tässä viimeisessä osiossa julkista hallintoa ja liike-elämää ja niissä tapahtuvaa muutosta.  Pohdin sitä, miten työelämän muutos pakottaa organisaatioita uusiutumaan, jatkuuko bruttokansantuotteen ja eettisen kulutuksen uskovaisuus, miten erilaiset maailmat ja kulttuurit kohtaavat, elämmekö erilaisissa kuplissa, miten 5 G ja tietokoneen huikeat mahdollisuudet voivat parantaa maailmaa.

Kertomani tarinat kokemuksistani saattavat tuntua jotenkin jopa irrallisilta, kun niitä peilaa tässä esittämiini ajatuksiin muutoksesta.  Ne ovat kuitenkin kaikki osaltaan luoneet sen tunteen, joka erottaa meidät ihmiset koneista.  Faktatiedon tuottamisessa koneet ja tekoäly tulevat olemaan ihmiseen verrattuna ylivoimaisia, mutta päätelmät ja päätökset syntyvät kuitenkin tunteen, intuition ja kokemusten voimasta ja saattelemana. 

Tuskin pääsen tässä taivaanrannan maalaamisessa Havukka-Ahon ajattelijan tai kalastaja Pentti Linkolan sfääreihin, mutta yritän kuitenkin tuoda joitain ajatuksia oppimastani tähän muutoksen ja kehityksen soppaan, jota olen seurannut näinä menneinä vuosikymmeninä.  Politiikasta kiinnostuneena, sitä seuranneena, ja siihen myös paikallistasolla osallistuneena mielenkiinto muutokseen ennen, nyt ja tulevaisuudessa on syventynyt ja kasvanut.  Liiketaloutta opiskelleena, talouselämää, työmarkkinoita ja työllisyyttä työn kautta seuranneena, on politiikan, talouden ja yrityselämän kohtalonyhteys hyvinvoinnin tuottamisessa muodostunut ajattelussani itsestään selvyydeksi.  Vakaumuksella voin todeta, että tämä yhteys vuosien varrella on vai kirkastunut.  Jotta tämä kohtalonyhteys toimii ja lopputulos on optimaalinen, on julkisen sektorin päätöksenteossa tunnistettava syy- ja seuraussuhteet, mutta myös yrityspäättäjien ja kaikkien kansalaisten on sisäistettävä hyvinvoinnin kaava.  Demokratia ja hyvä hallinto ovat hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä kuten menestyvä ja työllistävä yritystoiminta.

Sanotaan, että muutos on nyt ja tulevaisuudessa hyvinkin hektistä.  Erilaista ja eritahtista muutosta on tietenkin ajassa aina ollut.  Historiasta voisi nostaa esimerkiksi höyrykoneen, Kehruu-Jennyn, pikasukkulan, polttomoottorin ja puhelimen hyvin merkittäviksi muutosta aiheuttaneiksi keksinnöiksi, jotka vaikuttivat suuresti tuotannolliseen ja kaupalliseen kehitykseen maailmanlaajuisesti.  Mutta mikäpä muu aikaisempi ikäluokka, kuin meidän ja edeltävä, sodan nähnyt ikäluokka, on kokenut vuosikymmenten aikana elintasoon vaikuttaneen valtavan muutoksen.  1950- ja 60-luvuilla arkielämä helpottui huomattavasti uusien keksintöjen johdosta.  Jääkaapit ratkaisivat elintarvikkeiden säilyvyysongelman, uudet helppokäyttöiset pyykinpesukoneet vapauttivat naiset pyykin käsipesusta, ja ulkokäymälöistä luovuttiin ja rakennettiin sisävessoja, vesiklosetteja. 

Kylillä pitkälti omavaraisen talouden harjoittamisesta siirryttiin kaupan pakattujen tuotteiden ostamiseen, kun kodin ulkopuolella tienattujen rahojen käyttö sen mahdollisti.  Myöhemmin tulleiden pakastearkkujen yleistyminen mahdollisti kesämarjojen, kalojen ja lihojen pakastamisen, ja niiden talvella ”tuoreena” syömisen.  Hedelmät ja vihannekset eivät olleet enää sesonkituotteita, vaan niitä alkoi saada kaupasta ympärivuotisesti.  Television yleistyminen muutti entistä yhteiseloa yhä enemmän kodeissa tapahtuvaan olemiseen.  Sosiaalinen kanssakäyminen muuttui ja tietoisuus maailman menosta kasvoi.  Tämä kaikki oli todella aikalaisille aikamoinen muutos, ja selvästi myönteinen sellainen.  1970 ja 80-luvuilla elektroniikka kodeissa vain lisääntyi.  Tuli pölynimurit, ruohonleikkurit, stereot, mikroaaltouunit, kahvinkeittimet, videonauhurit, mikroprosessorit jne.  Jo 1980-luvun alussa Leevi and the Leavings lauloi Gösta Sundqvistin sanoin, ettei vaimon pidä olla onneton, sillä ”meillä melkein kaikki laiteet on”.   Moni asia oli ennen niin elintarvikkeissa kuin teknisissä vempaimissa kategoria, mikä on tänään standardi.

Tämän kaiken kehityksen mahdollisti teollistuminen ja tuotantotapojen kehitys.  Entä kehitys tästä eteenpäin, onko se yhtälailla myönteinen!  Olen teknisen kehityksen innokas kannattaja, mutta sisältyykö sen etenemiseen ihmisten arkielämän kannalta yhtä myönteisiä asioita, kuin 1950 - 1980-luvuilla tapahtuneeseen kehitykseen.  Toivottavasti olen väärässä, jos uskallan vähänkin epäillä sitä. 

Vielä 1950-luvulla nopeasti kehittyvästä terveydenhoidosta huolimatta tartuntataudit vaivasivat ja aiheuttivat kuolemaa. Varsinkin miesten keskimääräinen elinikä oli suhteellisen alhainen.  Tässä on tapahtunut huikeaa edistystä kehittyneen lääketieteen mahdollistaman terveydenhuollon, sekä monipuolistuneen ravinnon ansiosta niin, että elinikäodote on tänä päivänä huomattavasti korkeampi.  Tämä positiivinen muutos eliniän pitenemisen muodossa tuo toisaalta tulevaisuudessa haastetta eläkerahojen keräämiseen ja riittävyyteen.  Eläkerahat kerätään pääasiallisesti reaaliaikaisesti yritysten toimesta, ja maksetaan sitten eläkeyhtiöiden kautta eläkeläisille.  Näin kasvavan eläkeläisjoukon eläkkeet rahoitetaan työssä käyvän aktiiviväestön toimesta.  Siksi talouden kasvu ja hyvän työllisyyden ylläpitäminen on välttämättömyys.

Kävin kirjan alussa aikamatkalla tulevaisuuteen, eli tähän päivään.  Totesin, että  kymmenen vuoden kuluttua 2020-luvun lopussa Suomessa onlähes 70 huolettavaa 100:aa työikäistä kohti, nyt se on keskimäärin 60, mutta vaihtelee kunnittain aika lailla.  Huoltosuhteen heikkeneminen johtuu ikäihmisten määrän kasvusta.  Jos huoltosuhteen heikkeneminen johtuisi syntyvyyden huomattavasta kasvusta, ei olisi syytä huoleen.  Kerroin aikaisemmin tässä kirjassa Suomen neuvolalaitoksen isän, arkkiatri Arvo Ylpön vierailusta naistenklinikalla taannoin samassa huoneessa, jossa Arja oli Johanneksen kanssa vielä synnytyslaitoksella ollessaan.  Vierailusta tehdyssä Suomen Kuvalehden artikkelissa hän kertoi huolestaan syntyvyyden laskemisesta 1980-luvulla.  Hän piti silloista syntyvyyttä Suomen tulevaisuuden kannalta pienimpänä mahdollisena.  Yli 100-vuotiaaksi elänyt Ylppö oli jo tuolloin huolissaan syntyvyydestä.  Kun vedämme johtopäätöksen hänen ajatuksistaan ja nykyisestä selvästi alhaisemmasta syntyvyydestä kuin 1980-luvulla, tulisi meidän olla nyt todella huolissaan Suomen alhaisesta syntyvyydestä ja tulevaisuudesta.  Tarvitaan viisaita poliittisia päätöksiä ja valintoja, jotta väestöpyramidi saadaan kasvua ja tulevaisuutta kannattelevaksi.

Veronkorotukset ovat vastuutonta huoltosuhteen heikkenemisen aiheuttamien ongelmien siirtämistä, koska muita ratkaisuja on ennemmin tai myöhemmin pakko tehdä, parempi, että ne tehdään ennemmin.  Eläkerahojen riittävyys ja hyvä hoiva vaativat ennen kaikkea panostamista talouden, työllisyyden ja tuottavuuden kasvuun. Mutta myös muita keinoja on haettava, kuten uusien työmenetelmien, innovaatioiden ja strategisen hyvinvoinnin johtamismallin käyttöön otto hoiva-alalla, jopa osittain menneeseen palaaminen, eli vanhusten kotihoito perheissä silloin, kun se on suinkin mahdollista, toimintaa yksinäisyyden poistamiseksi ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä liikunnan ja terveellisen ruokavalion muodossa.  On kaiketi selvää, että yksilön vastuu tulee näissä asioissa kasvamaan.  Subjektiivinen oikeutemme ei voi olla absoluuttinen, kaiken mahdollisen kattava. 

 

 

3. kesä, 2019

Tornionjoessa virtaava vesi on juotavan puhdas.  Sen vesi valuu Suomen ja Ruotsin tuntureilta Perämereen.  Tornionjoen vedessä on tunturipurojen raikkautta, kuten Lapin Kullan oluttehdas mainoksessaan aikanaan totesi.  Muonio-Torniojoen väkevä vesistö on merkittävä ja siitä on ollut aikojen saatossa moneksi.  Vesistö on kalaisa.  Arvokkaimmat kalat ovat harjus merilohi, meritaimen ja siika sekä joen alajuoksulla ympyräsuisiin kuuluva nahkiainen. Tornionjoen lohien perinnöllinen monimuotoisuus on             Kuva: Ojanlahti Ylivojakkalassa     Itämeren lohikannoista korkein.   Vesistöä pitkin on uitettu tervatynnyreitä, puulauttoja ja myöhemmin tukkeja irtouitossa.  Rajajoella ihmisten kanssakäyminen yli joen kautta aikojen on luonut alueelle arvokkaan kulttuurimaiseman ja jopa oman kielen.  Tornionjoki on Euroopan suurin vapaana virtaava joki, jota paikalliset Väyläksi kutsuvat.

 Muonio-Torniojoen vesistön pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on noin 500 kilometriä ja putouskorkeus Kilpisjärveltä Perämerelle lähes 500 metriä, eli keskimäärin metrin kilometrillä.  Jokireitti lähtee Kilpisjärveltä Könkämäenona ja jatkaa Karesuvannon yläpuolella Muonionjokena, kun toisen latvahaaran Lätäsenon vesi yhtyy Könkämänenoon.  Könkämäenon latvahaara on noin 90 km ja Muonionjoen pituus on 230 km.  Muonionjoki laskee Kolarissa Lappean kohdalla Ruotsin puolelta virtaavaan Tornionjokeen, joka lähtee Ruotsin puolelta Tornionjärvestä.  Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta Perämereen on 180 km. 

 Tornionjokilaakso on arvokas helmi, jonka hyödyntäminen matkailukohteena on iso mahdollisuus.  Puhtaan luonnon ja vesistössä virtaavan puhtaan veden houkuttelevuus, kalaisuus, kahden maan yhtymäkohta ja omintakeinen kulttuuri, valoisat kesäyöt, selkeät vuodenajat, sekä joen ja Perämeren talvinen jääkansi ovat uniikkeja elementtejä.  Niiden hyödyntämisessä alueen matkailuelinkeinolla on huikeat mahdollisuudet.

 Näitä väkevän vesistön uniikkeja elementtejä on syytä tuoda matkailijoiden tietoisuuteen.  On tärkeää myös vahvistaa alueen asukkaiden tietoisuutta ainutlaatuisen jokihelmen olemassaolosta.  Uutisten mukaan tämän ainutlaatuisen jokihelmen kirkkaus saattaa olla nyt vaarassa.  Toivottavasti todellisuudessa asia ei kuitenkaan näin ole, tai jos suunta on sellainen, on se pikaisesti käännettävä.

 Joka tapauksessa ympäristön kannalta huolestuttavia uutisia on viime aikoina Pajalan rautakaivoksen tilasta julkaistu.  Myös Ruotsin viranomaiset ovat viestineet kaivoksen laiminlyönneistä.  Mikä onkaan todellinen tilanne?  Kaunis Iron ei ole avoin keskustelemaan ongelmista, ei myöskään tiedottamisessaan.  Tämä herättää luonnollisesti huolta.  Kansalaisten tulee saada luottaa valvoviin viranomaisiin.  Nyt näyttää siltä, että luottamus saattaa horjua. Näyttää myös siltä, että tarpeellisiin toimenpiteisiin ei viranomaisten ja kaivosyhtiön taholta ole kuitenkaan ajoissa ryhdytty.  Tällainen asioiden hoito ja avoimen tiedottamisen puute ovat mykyaikana passèe.  Kaunis Iron, on nimesi kaunis, mutta!

 Martti Kankaanranta                       

Yrittäjä, jokivartelainen