1. marras, 2019

ERILAISET MAAILMAT JA KULTTUURIT KOHTAAVAT

Ote 5 marraskuussa ilmestyvästä kirjasta Muutoksen pyörre 

Elämme länsimaissa yltäkylläisyydessä, vaikka globaali työn tarjonta on merkittävästi suurempaa kuin työn kysyntä.  Tällainen tilanne tuo aina jossakin päin mukanaan työttömyyttä ja eriarvoisuutta.  Saimme kokea 2015 ison muuttoliikkeen Eurooppaan maista, joissa on huonon hallinnon seurauksena korruptiota, korkea työttömyys, levottomuutta ja eriarvoisuutta.  Eurooppalaisilla yhteiskunnilla on kuitenkin rajalliset resurssit hoitaa tämänkokoista 2015 tapahtunutta isoa muuttoliikettä.  Mahdollisesti jossain vaiheessa hallitsemattomana jatkuessaan se on omiaan lisäämään levottomuutta myös Euroopassa.  Suosiotaan nostavat populistiset liikkeet ja puolueet käyttävät tilaisuutta hyväkseen viljelemällä monitahoiseen pakolaisongelmaan helppoja ratkaisuja. 

On väistämätöntä, että kansainvälinen muuttoliike vaikuttaa tulevaisuudessakin Eurooppaan.  Kansainvälinen muuttoliike on yksi 2000-luvun merkittävimpiä globaaleja ilmiöitä, sillä ihmisiä liikkuu maailmalla nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.  Maailmassa on runsaat 200 miljoonaa kansainvälistä siirtolaista.  Teollisuusmaissa keskustelu siirtolaisuudesta käsittelee usein vain kehitysmaiden kansalaisia, jotka muuttavat rikkaisiin maihin, mutta vain runsas kolmannes siirtolaisista kuuluu tähän ryhmään.  Useimmat maailman kansainvälisistä siirtolaisista ovat sen sijaan muuttaneet joko yhdestä kehitysmaasta toiseen tai teollisuusmaasta toiseen teollisuusmaahan.  On selvää, että ison muuttoliikeilmiön positiivinen ratkaisu vaatii kansainvälistä yhteistyötä.  Koulutuksen, osaamisen, terveydenhuollon ja demokraattisen päätöksentekomallin onnistunut vienti kehittyneistä maista kehittyviin maihin on avainasemassa.  Se, että osataanko ja halutaanko se ottaa vastaan, kun kehittymättömissä maissa perinteet, valtarakenteet ja niiden mahdollistama korruptio hallinnossa, uskonto ja uskomukset silittävät tällaista vientiä ja kehitystä vastakarvaan.  

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallia kehutaan maailmalla.  Malli pohjautuu vahvasti demokraattiseen päätöksentekoon ja yrittämisen vapauteen.  Työttömyyttä on myös Pohjoismaissa, joissa kuitenkin eriarvoisuuden lisääntymistä pyritään hoitamaan pohjoismaisella mallilla.  Korkean verotuksen tuomilla tuloilla rakennetaan sosiaaliturvaa patoamaan eriarvoisuuden virtaa.  Pato kuitenkin vuotaa sieltä täältä.  Nämä vuotokohdat ja kannustimien tarve on yhteiskunnassa tunnistettava ja tehtävä kokonaisuuden kannalta järkeviä poliittisia ratkaisuja.  On tiedostettava myös, että osaamistason nostaminen vähentää eriarvoisuutta. 

Lähes hallitsematon muuttoliike, jonkamoinen koettiin myös Suomessa vuonna 2015 edellyttää yhteiskunnalta toimenpiteitä.  Tänne saapuneiden pakolaisten huono tai puutteellinen kotiutuminen/kotiuttaminen, sen johdosta, että heille suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet ja toiminta ovat täysin vieraita, sopii huonosti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhtälöön.  Siellä, mistä he ovat kotoisin, ei ollut yhteiskunnallisia rakenteita, joilla eriarvoisuutta olisi torjuttu.  Oikein rakennettu sosiaaliturva toimii vain seuraavalla periaatteella; kun työssä käymätön saa jotain yhteiskunnalta, on jonkun pitänyt sen ensin työnteolla hankkia.  Mitenkähän tällainen ajatus pakolaisten keskuudessa laajamittaisesti sisäistetään, kun tuntuu, ettei se ole kaikella kantaväestölläkään aina kirkkaana mielessä.  Mikäli pakolaiset eivät työllisty, se huonontaa osaltaan huoltosuhdetta.  Kun sosiaaliturva on Suomessa asumisperusteinen, ei tarvitse ihmetellä, että tilanne huolestuttaa kantaväestöä.

Huomioitavaa on myös hallitsemattoman muuttoliikkeen ja edellä mainitun huolenaiheen vaikutus eurooppalaisiin arvoihin ja inhimillisyyteen.  EU:n perusperussopimuksen toisessa artiklassa määritellään unionin arvot.  Ne ovat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvoisuuden, laillisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioitus, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien oikeudet.  On vaikea uskoa näiden arvojen pysyvyyteen jollei eurooppalaista yhteistä ratkaisua löydy patoamaan hallitsematonta muuttoliikettä.  Näitä eurooppalaisia arvoja jo koetellaan.

Tässä tilanteessa oikeastaan pakottava vaatimus on kotiuttamisen onnistuminen.  Onnistuminen tässä vaikuttaa myönteisesti pakolaisten työnsaantiin, ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen.  Siihen on pantava resursseja ja se on tehtävä ammattitaidolla.  Pakolaisilta on edellytettävä sataprosenttista mukanaoloa ja sitoutumista suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjen ja arvojen noudattamiseen.  Mikäli tässä käy niin, että molemmat, sekä kantaväestö että maahanmuuttajat ovat omissa leireissään, eivätkä keskustele keskenään, olemme epäonnistuneet.  Kun keskustellaan vain oman ryhmän jäsenten välillä, syntyy kuplia, joissa informaatio tulee vain oman ryhmän sisältä, eikä vastaa välttämättä todellisuutta.

Korkean verotuksen yhteiskuntien, kuten Suomen ja muiden Pohjoismaiden on pidettävä huolta myös kilpailukyvystään, kun rajat ovat auki globaalissa ympäristössä.  Poliittisilta päätöksiltä vaaditaan kokonaisuuden hallintaa ja johdonmukaisuutta kilpailukyvyn ylläpitämisessä ja sen parantamisessa.  Kun seuraavat viisi asiakokonaisuutta toteutetaan hyvin, hyvinvointiyhteiskunta saa käyttövoimaa.  Lapsiystävällinen, koulutukseen hyvin orientoitunut, terveydenhoidossa ennaltaehkäisevä, tutkimukseen panostava ja työelämää uudistava yhteiskunta on myös kilpailukykyinen.  Pienempää vaikutusta, mutta kuitenkin merkittävää, on myös pakolaisten kotiutumiseen panostaminen ja siinä onnistuminen.