27. syys, 2019

JATKUUKO BKT- JA EETTISEN KULUTUKSEN USKOVAISUUS

Ote muutoksen pyörteestä 4

Onko sitten elämisen taso, mikä on enemmän aineetonta ja kokemusta siitä millaista on elämä ja miten se koetaan, kasvanut koko ajan samaan suuntaan kuin aineellinen elintaso?  Tutkimusten ja erilaisten hyvinvoinnin mittareiden perusteella tähän voi todeta, että kun politiikka on rakennettu tavoittelemaan jatkuvaa bruttokansantuotteen kasvua, entistä pienempi osa bkt:n lisäkasvusta muuttuu hyvinvoinniksi.  Otetaan tätä kuvaava pelkistetty esimerkki: Kun yhteiskuntaan katkeroitunut työtön mies lyö kadulla ison näyteikkunan rikki ja saa käteensä ammottavan haavan.  Paikalle soitetaan ambulanssi, joka vie miehen ensiapuun.  Seuraavaksi paikalle tulee lasiliike.  Purkaa särkyneen ikkunan ja laittaa paikalle uuden ikkunan.  Kun näitä tämän luonteisia tapahtumia eriarvoisuuden yhteiskunnassa toistuu, niin elintaso bkt:llä mitattuna kyllä kasvaa, mutta ei varmaan elämisen taso. 

Kun myös kaikkiin terveys- ja sosiaalipalveluihin käytettävät rahat nostavat bkt:ta, on helppo ajatella, että terveyttä ennaltaehkäiseviin palveluihin, sekä ennakoiviin sosiaalipalveluihin käytetty raha pienentää bkt:tä.  Toisin sanoen, vaikka materiaalisen hyvinvoinnin voittokulu on selvästi nostanut myös elämisen tasoa, nostaa sitä merkittävästi myös edellä mainittu ennaltaehkäisevä toiminta.  Kun työyhteisöt toimivat hyvin ja työhyvinvointi nostetaan arvoonsa, työtyytyväöisyys lisääntyy, pahoinvointi ja sairastavuus vähenevät.  Hokkus pokkus, bkt pienenee, elämisen taso nousee.  Todennäköisesti seuraus on kuitenkin sensisältöinen, että työnteon määrä ja tuottavuus vai kasvavat, kun työyhteisöt toimivat hyvin, siis bkt kasvaa.

Hyvinvoinnin mittaamiseen on kehitetty hyvinvoinnin laatua paremmin mittaavia menetelmiä kuin bkt:n kasvu saatetaan sanoa.  Vai onko sittenkään niin hyvää ja täydellistä mittaria kuin bkt materiallisen hyvinvoinnin ja siitä johtuvan elämisen tason mittaamiseen.  Mitä korkeampi bkt sitä onnellisempia ihmiset kansainvälisessä vertailussa ovat.  Bkt:n kasvu on poliittisten päättäjien tavoite, ja näin ollen selkeydessään ja yksinkertaisuudessaan ohjaa sellaisiin päätöksiin, että bkt kasvaisi.  Päätösten perusteena tulisi huomioida kokonaisvaltaisten hyvinvointia paremmin mittaavien mittareiden, jos niitä ylipäänsä on, tulokset.  Näin päätöksenteon perusteet muuttuisivat jonkun verran verrattuna siihen, että vain ja ainoastaan bkt:n kasvua käytetään päätösten tavoitteiden perustana.  Tämä on haaste, eikä yhtälö helpotu, päinvastoin, mutta toivottavasti todennäköisin kehityssuunta kansantalouksissa. 

Miten sitten talousteoria suhtautuu ympäristö- ja energiakysymyksiin?  Tarpeellista muutosta politiikkojen tai taloustieteilijöiden ajattelussa ei näissä maailmaa tulevaisuudessa rajusti koskettavissa kysymyksissä ole tapahtunut.  Politiikan ymmärtämistä tulisi kansalaisten keskuudessa parantaa.  Tähän poliitikot voivat antaa panoksensa selkeyttämällä tavoitteitaan ja retoriikkaansa.  Tuntuu siltä, että tämä on vaikea sarka kynnettäväksi ja poliittinen retoriikka pikemminkin jättää kansalaisille enemmän kysymyksiä kuin koskaan aikaisemmin.  Saamme olla huolissamme, että nuoriso äänestää passiivisesti, koska poliittinen retoriikka ei heille avaudu.  Syy ja seuraussuhteen oivaltamisen parantaminen päätöksenteossa tulisi olla oikeastaan oppiaineena koulussa.

Miten sitten itsekkäät kuluttajat ovat valmiita arvottamaan enenevässä määrin elämisen tasoa enemmän kuin vain ja ainoastaan aineellista elintasoa. Todennäköisesti ovat, kun tieto kasvaa.  Tämä on haaste myös poliitikoille tehdä viisaita, elämää kantavia päätöksiä, koska kansalaisten tiedon kasvaessa näiden päätösten seurauksia arvioidaan tähän päivään ja tulevaisuuteen sopiviksi.  Puhutaan vastuullisesta ja eettisestä kuluttamisesta, mutta onko tämä vain sanahelinää ja keino ylläpitää kulutusta yli maapallon luonnonvarojen kestokyvyn.  Ollaanpa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa ovat sen aikaansaamat rajoittavat päätökset, mutta myös uuden teknologian käyttöön ottaminen säästämässä luonnonvaroja ainakin jossain määri.  Tämä on paljolti riippuvaista myös siitä, mikä on kehittyvien väkirikkaiden maiden ihmisten osallistuminen kiihtyvän kulutuksen hillitsemiseen ja valmius uuden puhtaamman teknologian käyttöönottoon. 

Muutoksessa onnistuminen edellyttää myös yksilöiltä johdonmukaisuutta.  Vaikka uusien asioiden opettelu ei ole aina helppoa, elämän parhaita hetkiä on kuitenkin oppia uusia asioita.  Teknologian kehittyessä olevia työtehtäviä katoaa ja uusia syntyy.  Tällainen kehitys edellyttää elinikäistä oppimista, mikä onneksi onkin monen tahon kehitys-agendalla Suomessa juuri nyt.  Surkeaahan sekin olisi, jos ihminen urautuu paikalleen eikä tiedossa ole mitään uutta, joten elinikäinen oppiminen pitäisi olla pikemminkin innostavaa kuin ahdistavaa.  

Muutos on välttämättömyys.  Näin on aina ollut.  Nyt vain vauhti on ripeämpää ja edellyttää työn ja ammatin vaihtamista useamman kerran elämässä. Tulemme kokemaan lähivuosina aikamme merkittävimpiä työn ja työvoiman uudelleenjärjestelyjä.  Taustalla ovat väestötieteelliset, sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien yhteisvaikutusten trendit, globalisaation vaikutukset, ympäristönsuojelu, teknologia ja tekoäly.  On alettava useasti puhtaalta pöydältä uudestaan ja uudestaan.  Vaatimus muutosvalmiudesta haastaa yksilön ja edellyttää elinikäisen oppimisen ottamista kaikkien virallisten tahojen agendalle.  Koulutuksen ja sen painopisteen muuttaminen elinikäiseen oppimiseen on tässä ratkaisevaa