15. syys, 2019

TYÖELÄMÄN MUUTOS PAKOTTAA ORGANISAATIOITA UUDISTUKSIIN

Kuva: Pixabay.  Digitalisaatio ja tekoäly pyörittävät tulevaisuudessa kaikkia rattaita.  Työ ja organisaatioiden johtaminen muuttuu. Koulutuksen rooli tässä kehityksessä on merkittävä.  Elinikäisen oppimisen avaimet tulee olla jokaisella.  Ovatko korkeakoulutus ja keskiasteen koulutus tähän valmiita ja jakautuuko koulutuksen rahoitus jatkossa yhtä tutkintokeskeisesti kuin ennen, vai panostetaanko elinikäiseen oppimiseen enemmän?

Ote Muutoksen pyörteestä 3

Muutoksen pyörre -kirja kulkee koskipyörteissä, muuttojen ja muutoksen pyörteissä.  Se on kirjoittajan kokemia tapahtumia tarinoiden muodossa kuudenkymmenen vuoden ajalta.  Tarinat kuvaavat kulloistakin aikaa ja kirjoittajalle tapahtunutta, joko omasta tahdostaan tai yllätyksenä.  Näistä yhden ihmisen kokemuksista voi vetää johtopäätökset siitä, miten maailma on muuttunut tuona aikana rajusti.  Oikeastaan pysyvää on vain muutos.  Kirja ei ole siis omanelämänkerrallinen, vaan tarinoiden kautta henkilön kokemuksiin liittyvä teos, jossa punaisena lankana on kuvata muutosta.

Kirjoitan tälle blogisivulle otteita kirjan osiosta Elämä on toistoa myös muutoksessa.

Olen elänyt kuuden vuosikymmenen aikana nopean muutoksen aikakautta, nopeamman muutoksen aikakauden, kuin koskaan mikään sukupolvi aikaisemmin, lukuun ottamatta kuitenkaan edellistä sukupolvea, äitejämme ja isiämme.  Kehitys maatalousvaltaisesta teollisuusvaltaiseen ja edelleen palveluyhteiskuntaan on nostanut aineellisen elintasomme moninkertaiseksi.   Elämisen tasoon taas kuuluvat elintason lisäksi erilaiset henkiset arvot ja ihmissuhteet.  Aineellisen elintason nouseminen on mahdollistanut mukavuudenhalun yksilöllisen tyydyttämisen.  Kun tämä kaikki hyvä on ansaittava työllä, saattavat elämisen tason henkiset arvot ja ihmissuhteet jäädä taka-alalle, mikäli aineellinen elintaso ja kerskakulutus korostuvat yli kaiken inhimillisen toiminnan.  Jos arvomme hyväilevät vain uusia autoja tai kaukomatkoja, emme ole kestävän kehityksen äärellä.

Puolen vuosisadan aikana työelämässä on kaikki muuttunut.  Ammattiyhdistysliikkeen komea historia ei ole tae sille, että keskitetty työmarkkinavalta on mitenkään puolustettavissa tai oikea ratkaisu tämän päivän työmarkkinoilla tapahtuvassa nopeassa muutoksessa.  Ammattiyhdistysliikkeen ja ympäröivän yhteiskunnan ansio on se, että ne ovat pakottaneet yritykset kunnioittamaan arvoja, kuten muun muassa oikeutta inhimilliseen työaikaan, vapaa-aikaan, järjestäytymisoikeuteen ja oikeuteen pitää äitiyslomaa. 

Työ on monessa ammatissa ja monen kohdalla irronnut paikasta ja ajasta. Nyt yritysten ja julkisten organisaatioiden työntekijöiltä tulee kysyä, että kaipaatteko enemmän laadukasta vapa-aikaa, vähemmän turhia työmatkoja, ja hässäkkää työpaikalla.  Organisaation tulee vastata kysymykseen näin; kehittämällä työ- ja palveluprosesseja ja olemalla utelias digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin kaipauksenne alkavat toteutua.  Tämä kaikki on tehtävä yhteistyössä työntekijöiden ja johdon kanssa organisaatioiden sisällä.   Työelämä ja johtaminen muuttuvat sen mukana. 

Ne organisaatiot, jotka ymmärtävät johtamiskulttuurin muutoksen välttämättömyyden ovat voittajia.   Johtamisen muutos tapahtuu kuitenkin hektisessä toimintaympäristössä aina viiveellä.  Johtamisessa luottamus, työn merkityksellisyys ja myös työntekijöiden itsensä johtamisen taidot ovat ominaisuuksia, jotka ovat organisaatioiden menestyksen kannalta avainominaisuuksia.  Johtaminen on rakennettava kohderyhmän mukaan.  Ei nuoria millenaaleja johdeta autoritäärisellä johtamistyylillä, vaan inhimillisesti ja yksilöllisesti.  Johdolla on oltava koko ajan tuntosarvet ylhäällä saadakseen tietoa kehitystrendeistä ja eri sukupolvien kyvyistä ja valmiuksista.  Työyhteisöjen yhteistyötä koulujen kanssa tulee lisätä ja etsiä yhteistyössä elinikäisen oppimisen lalleja. 

Kun yritys pitää työntekijöitä parhaana voimavarana vaikuttaa se niin, että ei-taloudelliset arvot tulevat tätä kautta osaksi yrityksen arvoja.  Talenttien rekrytoinnit tulevat haastamaan yritykset ja työntekijöille joudutaan tarjoamaan muitakin etuja kuin palkka, kuten esimerkiksi päivähoito, kuntosali tai ruoka. Varsinkin nyt muutosjohtajia tarvitaan kaikissa organisaatioissa.  Myös sellaisissa organisaatioissa, joissa työ on sidottu paikkaan ja aikaan, kuten tehdaslattialla tehtävässä työssä, rakentamisessa hoito- ja hoivatyössä.  Organisaatioissa tule olla sellainen henki, että työntekijät uskaltavat nostaa kokemansa epäkohdat keskusteluun.

Muutokset eivät ole aina kivuttomia.  Ratkaisut tulee lähteä organisaatioista ja niiden työntekijöistä.  Tässä kehityksessä ammattiyhdistysliikkeen vanhakantaiselle toiminnalle ei ole tilaa, vaan myös sen on kehitettävä toimintaansa muutoksen mahdollistamisessa.   Jarruliikkeen roolista tulee siirtyä rakentavampaan rooliin.  Tuottavuutta lisätään työmenetelmiä kehittämällä ja joustavuudella.  Parhaiten innostus syntyy silloin, kun työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä.  Työhyvinvointi ei ole vain yksilön asia, vaan se pitää olla koko työyhteisön asia.  Nyt uhrataan miljardeja siihen, että ihmiset voivat huonosti, sairastuvat ja jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle, kun työhyvinvointi on retuperällä.  Organisaatioiden kannattaa ottaa hyvinvointi strategiakseen, koska se lisää kannattavuutta.  Sairastavuus vähenee ja hyviä kehitysideoita syntyy vain positiivisessa ilmapiirissä. 

Ei kukaan pysty ennakoimaan tulevaisuutta ja työelämää tarkasti, mutta ollakseen menestyvä pitää organisaatioissa luoda kannustava ilmapiiri, joka tunnistaa uudet kehityssuunnat ja tulee tarttumaan niihin nopeasti.  Vain hyvä työhyvinvointi mahdollistaa organisaatioissa tämänlaatuisen kehityksen.  Tehtaan lattialla tehtävää työtä, rakentamista hoito- tai hoivatyötä lukuun ottamatta työaikaleimaukset tai organisaation tiukat vaatimukset työpaikalla olosta eivät ole monessakaan työssä nykyaikaa, vaan menneen talven lumia.  Ne eivät mittaa muuta kuin läsnäoloa.  Tätä tulisi kuitenkin miettiä myös sellaisessa työssä, jonka tulos tehdään määrätyllä paikalla ja määrättynä vuorokaudenaikana. 

Muun muassa kehitys, jossa yksinyrittäjien määrä on kasvanut trendimäisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, tuo omat haasteensa.  Työvoimasta yhä isompi osuus on itsenäisiä työntekijöitä, freelancereita, urakoitsijoita ja väliaikaisia projekti-työntekijöitä.  Yksinyrittäjien suuri määrä ja niiden verkostojen muodostamat klusterit haastavat johtamisen.  Kehitys on mennyt myös siihen suuntaan, että yhä useammassa yrityksessä tiiminjohtaja johtaa tiimiä, jossa työntekijät työskentelevät eri paikkakunnilla, kansainvälisissä yrityksissä useassa maassa ja maanosassa.  Kun työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, edellyttää se muutoksia työmarkkinoilla, mutta myös lainsäädännössä ja sosiaaliturvassa.  Tämäkin kehitys tapahtuu viiveellä, koska oikeat signaalit työmarkkinoiden kehitysvaiheesta tulevat poliittiseen päätöksentekoon aina myöhässä.  Monissa firmoissa ja julkisyhteisössä  parantamisen varaa varmasti löytyy yhä tiimihengen luomisen osalta.   

Oliko muutos ja sen vaikutukset ennen paremmin ennakoitavissa, kuin nyt?  Onko tulevilla teknisillä keksinnöillä, digitaalisuudella ja tekoälyllä sellainen odotus, että ne muuttavat kehitystä yhtä hyvin myönteiseen suuntaan, kuin kehitys menneinä vuosikymmeninä, on asia, joka panee mietteliääksi.  Teknologia tulee, halusimme sitä tai emme.  Siihen on vain pakko mennä mukaan ja sopeutua.  Jos torjumme sen, lopputulos on kaiketi huonompi ja työpaikkoja häviää.  Uskon kuitenkin, että uusi teknologia ja sen lukutaito kehittää maailmaa oikeaan suuntaan.  Huomioitava asia on, että onko uusista teknologioista mahdollista tehdä niin turvallisia, että läpimentäviä turva-aukkoja ei ole.  5G- teknologia mahdollistaa mobiiliverkon nopeuden jopa satakertaiseksi nykyisestä.  Tämä on erittäin merkittävä asia kaikelle tuotannolle, liikenteelle ja palveluille.  Maiden hallitukset joutuvat punnitsemaan verkkojen ja tietojärjestelmien kehitykseen liittyvät riskit.  Näihin riskeihin on varauduttava hyvin huolella.  Tähän tarvitaan ennen kaikkea kansainvälistä yhteistyötä.