25. elo, 2019

JULKINEN HALLINTO JA LIIKE-ELÄMÄ TOIMIVAT ERI SÄÄNNÖILLÄ

Ote Muutoksen Pyörteestä 2

Yritys organisoituu ja toimii niin, että taloudellista tulosta syntyy, julkista sektoria ohjaa byrokratia.  Nobelisti professori Bengt Holmström toteaa Eduskunnalle syksyllä 2017 pitämässään puheessa seuraavaa (tässä puhetta vapaasti tulkiten): Yksityisen sektorin organisoitumisen ja tehokkuuden mallia ei voi siirtää julkiselle sektorille. Julkinen sektori ei siis ole tehoton eikä sen ole tarkoitus olla tehokas, vaikka on kallis pyörittää. Toisaalta julkisen ei pidä ryhtyä sellaiseen, jonka yksityinen sektori hoitaa.  Markkinatalouden tärkein piirre on antaa vaihtoehtoja ja seurauksena on kilpailu.  Kun on vaihtoehtoja se pitää kurissa – vaihtoehdot punnitaan – vaihtoehto on paras oikeus, joka ihmiselle voidaan antaa, heillä on exit.  Investoija on taas kiinni investoinnissaan - ei pääse pois.  Se, miten yritykset organisoituvat on tärkeä tekijä.  Informaation käsittely on se ongelma, joka ratkaistuna vaikuttaa kilpailuun ja joka viime kädessä määrää tehokkuuden.

Julkisen sektorin funktio – mikä sen voiman suhteellinen vaikutus on?  Voiton maksimointi on mitattavissa oleva asia.  Julkisen sektorin tärkein piirre on, ettei sen tarvitse maksimoida voittoa, vaan sillä on muita yhteiskunnallisia tavoitteita ja vaikutuksiltaan laajempia (esim. kaavoitus), sekä kova legitimiteettivaatimus. Julkisen sektori vaikutuksia ei voi samoin mitata tai sisäistää kuten yksityisellä sektorilla.       Voiton maksimointi tuhoaisi julkisen sektorin vaikutukset.  Ratkaisu ei ole tehostaa sitä.  Supistaa julkista sektoria voi, vaikka valituksia siitä tulee, ei juuri aplodeja. 

Pohdinnassaan julkisen sektorin ja yksityisen sektorin työnjaosta Holmström toteaa edelleen, että julkista toimintaa on mahdollisuus parantaa hyödyntämällä sen tehtävissä yksityistä sektoria.  Jenkeissä vankiloita yksityistettiin, mutta seurauksena oli, että laatu kärsi. On vaikeasti mitattava laatu ja helpommin mitattava laatu.  Laadun sisäistäminen yksityisellä sektorilla on sitä, että painotetaan vaikeasti mitattavaan laatuun, eikä painoteta helposti mitattavia mittareita. Julkinen sektori voi olla tehokas, jos sillä on oikea mittari. Tämä koskee yksityistämistä.  Esimerkiksi maailmalla on saatu hyviä tuloksia yksityistämällä jätehuoltoa.  Laatu on noussut ja hinta laskenut.

Hyvinvoinnin kaava on seuraava: Aina, kun yhteiskunta jotain hyvää jakaa, on sitä ennen tämä hyvä tuotettu jonkun työllä ja yrittämisellä.  Miten tämä työllä tehty hyvä sitten kohdistetaan, ja kuinka runsaana se tapahtuu, menee demokratiassa poliittisen myllyn läpi.  Talouden realiteetit ja hyvän tuottamiseen osallistuvien kansalaisten kannustimet tulisi ottaa politiikassa ykkösasiaksi, mutta nämä hyvinvointia luovat perusasiat pakkaavat monesti unohtumaan.  Verojen korotukset eivät kannusta hyvän tuottajia, menestyviä yrityksiä ostamaan työtä.  Näin työllisyysaste ei nouse ja työttömyyden kustannukset pysyvät suurina tai kasvavat.  Keskeisin valuutta yhteiskunnan ja hyvinvoinnin rakentamisessa on luottamus.

Julkisen vallan on toimittava puolestamme eikä meidän kansalaisten ja yritysten julkisen vallan puolesta.  Julkisten varojen jakovara on vain niin suuri, kun hyvän tuottajilla on mahdollisuus sitä tuottaa verojen maksun muodossa.  Vanha kansa sanoo, ettei raha puussa kasva.  Hyvän tuottaminen tulee ensin, sen jakaminen sen jälkeen.  Kun hyvää tarjotaan enemmän, kun mihin kansakunnan työtunnit oikeuttavat valtio velkaantuu.  Kun kuvaan astuu julkisten juoksevien menojen rahoittaminen velalla, menetetään pelivaraa tulevaisuudessa, koska korot julkisena menona pienentävät jakovaraa.  Myös sillä, että velka on maksettava takaisin, on sama vaikutus.  Vallalla on myös käsitys, että välttämättömien menojen rahoittamista velanotolla on johonkin rajaan asti kannatettavaa.  Demokratian ja yhteiskuntarauhan kannalta asia taitaa näin ollakin.