11. elo, 2019

MUUTOS ENNEN, NYT JA TULEVAISUUDESSA

Kuva: Pixabay. uusi teknologia mullistaa monia asioita.  Tekoäly ja robotit tulevat vaikuttamaan kokonaisten toimialojen uudelleenjärjestelyyn.  Myös haasteita riittää.

Ote Muutoksen pyörteestä 1

Muutoksen pyörre -kirja kulkee koskipyörteissä, muuttojen ja muutoksen pyörteissä.  Se on kirjoittajan kokemia tapahtumia tarinoiden muodossa kuudenkymmenen vuoden ajalta.  Tarinat kuvaavat kulloistakin aikaa ja kirjoittajalle tapahtunutta, joko omasta tahdostaan tai yllätyksenä.  Näistä yhden ihmisen kokemuksista voi vetää johtopäätökset siitä, miten maailma on muuttunut tuona aikana rajusti.  Oikeastaan pysyvää on vain muutos.  Kirja ei ole siis omanelämänkerrallinen, vaan tarinoiden kautta henkilön kokemuksiin liittyvä teos, jossa punaisena lankana on kuvata muutosta.

 Kirjoitan tälle blogisivulle otteita kirjan osiosta Elämä on toistoa myös muutoksessa.

 Muutos ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Se kaikki mitä olen tässä tarinoiden ja kokemusten tuottamana kirjoittanut ja tuntenut omakseni, on pannut harrastuksena miettimään ja käsittelemään asioita muutoksesta ja maailman menosta.  Oikeastaan kaikki, mikä on pysyvää, on muutos.  Havahdumme muutokseen viiveellä, kun se on jo tapahtunut.  Punnitsemme hallitsemmeko muutosta ehkä enemmän varttuneella iällä kuin nuorempana.

Vertailen tässä viimeisessä osiossa julkista hallintoa ja liike-elämää ja niissä tapahtuvaa muutosta.  Pohdin sitä, miten työelämän muutos pakottaa organisaatioita uusiutumaan, jatkuuko bruttokansantuotteen ja eettisen kulutuksen uskovaisuus, miten erilaiset maailmat ja kulttuurit kohtaavat, elämmekö erilaisissa kuplissa, miten 5 G ja tietokoneen huikeat mahdollisuudet voivat parantaa maailmaa.

Kertomani tarinat kokemuksistani saattavat tuntua jotenkin jopa irrallisilta, kun niitä peilaa tässä esittämiini ajatuksiin muutoksesta.  Ne ovat kuitenkin kaikki osaltaan luoneet sen tunteen, joka erottaa meidät ihmiset koneista.  Faktatiedon tuottamisessa koneet ja tekoäly tulevat olemaan ihmiseen verrattuna ylivoimaisia, mutta päätelmät ja päätökset syntyvät kuitenkin tunteen, intuition ja kokemusten voimasta ja saattelemana. 

Tuskin pääsen tässä taivaanrannan maalaamisessa Havukka-Ahon ajattelijan tai kalastaja Pentti Linkolan sfääreihin, mutta yritän kuitenkin tuoda joitain ajatuksia oppimastani tähän muutoksen ja kehityksen soppaan, jota olen seurannut näinä menneinä vuosikymmeninä.  Politiikasta kiinnostuneena, sitä seuranneena, ja siihen myös paikallistasolla osallistuneena mielenkiinto muutokseen ennen, nyt ja tulevaisuudessa on syventynyt ja kasvanut.  Liiketaloutta opiskelleena, talouselämää, työmarkkinoita ja työllisyyttä työn kautta seuranneena, on politiikan, talouden ja yrityselämän kohtalonyhteys hyvinvoinnin tuottamisessa muodostunut ajattelussani itsestään selvyydeksi.  Vakaumuksella voin todeta, että tämä yhteys vuosien varrella on vai kirkastunut.  Jotta tämä kohtalonyhteys toimii ja lopputulos on optimaalinen, on julkisen sektorin päätöksenteossa tunnistettava syy- ja seuraussuhteet, mutta myös yrityspäättäjien ja kaikkien kansalaisten on sisäistettävä hyvinvoinnin kaava.  Demokratia ja hyvä hallinto ovat hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä kuten menestyvä ja työllistävä yritystoiminta.

Sanotaan, että muutos on nyt ja tulevaisuudessa hyvinkin hektistä.  Erilaista ja eritahtista muutosta on tietenkin ajassa aina ollut.  Historiasta voisi nostaa esimerkiksi höyrykoneen, Kehruu-Jennyn, pikasukkulan, polttomoottorin ja puhelimen hyvin merkittäviksi muutosta aiheuttaneiksi keksinnöiksi, jotka vaikuttivat suuresti tuotannolliseen ja kaupalliseen kehitykseen maailmanlaajuisesti.  Mutta mikäpä muu aikaisempi ikäluokka, kuin meidän ja edeltävä, sodan nähnyt ikäluokka, on kokenut vuosikymmenten aikana elintasoon vaikuttaneen valtavan muutoksen.  1950- ja 60-luvuilla arkielämä helpottui huomattavasti uusien keksintöjen johdosta.  Jääkaapit ratkaisivat elintarvikkeiden säilyvyysongelman, uudet helppokäyttöiset pyykinpesukoneet vapauttivat naiset pyykin käsipesusta, ja ulkokäymälöistä luovuttiin ja rakennettiin sisävessoja, vesiklosetteja. 

Kylillä pitkälti omavaraisen talouden harjoittamisesta siirryttiin kaupan pakattujen tuotteiden ostamiseen, kun kodin ulkopuolella tienattujen rahojen käyttö sen mahdollisti.  Myöhemmin tulleiden pakastearkkujen yleistyminen mahdollisti kesämarjojen, kalojen ja lihojen pakastamisen, ja niiden talvella ”tuoreena” syömisen.  Hedelmät ja vihannekset eivät olleet enää sesonkituotteita, vaan niitä alkoi saada kaupasta ympärivuotisesti.  Television yleistyminen muutti entistä yhteiseloa yhä enemmän kodeissa tapahtuvaan olemiseen.  Sosiaalinen kanssakäyminen muuttui ja tietoisuus maailman menosta kasvoi.  Tämä kaikki oli todella aikalaisille aikamoinen muutos, ja selvästi myönteinen sellainen.  1970 ja 80-luvuilla elektroniikka kodeissa vain lisääntyi.  Tuli pölynimurit, ruohonleikkurit, stereot, mikroaaltouunit, kahvinkeittimet, videonauhurit, mikroprosessorit jne.  Jo 1980-luvun alussa Leevi and the Leavings lauloi Gösta Sundqvistin sanoin, ettei vaimon pidä olla onneton, sillä ”meillä melkein kaikki laiteet on”.   Moni asia oli ennen niin elintarvikkeissa kuin teknisissä vempaimissa kategoria, mikä on tänään standardi.

Tämän kaiken kehityksen mahdollisti teollistuminen ja tuotantotapojen kehitys.  Entä kehitys tästä eteenpäin, onko se yhtälailla myönteinen!  Olen teknisen kehityksen innokas kannattaja, mutta sisältyykö sen etenemiseen ihmisten arkielämän kannalta yhtä myönteisiä asioita, kuin 1950 - 1980-luvuilla tapahtuneeseen kehitykseen.  Toivottavasti olen väärässä, jos uskallan vähänkin epäillä sitä. 

Vielä 1950-luvulla nopeasti kehittyvästä terveydenhoidosta huolimatta tartuntataudit vaivasivat ja aiheuttivat kuolemaa. Varsinkin miesten keskimääräinen elinikä oli suhteellisen alhainen.  Tässä on tapahtunut huikeaa edistystä kehittyneen lääketieteen mahdollistaman terveydenhuollon, sekä monipuolistuneen ravinnon ansiosta niin, että elinikäodote on tänä päivänä huomattavasti korkeampi.  Tämä positiivinen muutos eliniän pitenemisen muodossa tuo toisaalta tulevaisuudessa haastetta eläkerahojen keräämiseen ja riittävyyteen.  Eläkerahat kerätään pääasiallisesti reaaliaikaisesti yritysten toimesta, ja maksetaan sitten eläkeyhtiöiden kautta eläkeläisille.  Näin kasvavan eläkeläisjoukon eläkkeet rahoitetaan työssä käyvän aktiiviväestön toimesta.  Siksi talouden kasvu ja hyvän työllisyyden ylläpitäminen on välttämättömyys.

Kävin kirjan alussa aikamatkalla tulevaisuuteen, eli tähän päivään.  Totesin, että  kymmenen vuoden kuluttua 2020-luvun lopussa Suomessa onlähes 70 huolettavaa 100:aa työikäistä kohti, nyt se on keskimäärin 60, mutta vaihtelee kunnittain aika lailla.  Huoltosuhteen heikkeneminen johtuu ikäihmisten määrän kasvusta.  Jos huoltosuhteen heikkeneminen johtuisi syntyvyyden huomattavasta kasvusta, ei olisi syytä huoleen.  Kerroin aikaisemmin tässä kirjassa Suomen neuvolalaitoksen isän, arkkiatri Arvo Ylpön vierailusta naistenklinikalla taannoin samassa huoneessa, jossa Arja oli Johanneksen kanssa vielä synnytyslaitoksella ollessaan.  Vierailusta tehdyssä Suomen Kuvalehden artikkelissa hän kertoi huolestaan syntyvyyden laskemisesta 1980-luvulla.  Hän piti silloista syntyvyyttä Suomen tulevaisuuden kannalta pienimpänä mahdollisena.  Yli 100-vuotiaaksi elänyt Ylppö oli jo tuolloin huolissaan syntyvyydestä.  Kun vedämme johtopäätöksen hänen ajatuksistaan ja nykyisestä selvästi alhaisemmasta syntyvyydestä kuin 1980-luvulla, tulisi meidän olla nyt todella huolissaan Suomen alhaisesta syntyvyydestä ja tulevaisuudesta.  Tarvitaan viisaita poliittisia päätöksiä ja valintoja, jotta väestöpyramidi saadaan kasvua ja tulevaisuutta kannattelevaksi.

Veronkorotukset ovat vastuutonta huoltosuhteen heikkenemisen aiheuttamien ongelmien siirtämistä, koska muita ratkaisuja on ennemmin tai myöhemmin pakko tehdä, parempi, että ne tehdään ennemmin.  Eläkerahojen riittävyys ja hyvä hoiva vaativat ennen kaikkea panostamista talouden, työllisyyden ja tuottavuuden kasvuun. Mutta myös muita keinoja on haettava, kuten uusien työmenetelmien, innovaatioiden ja strategisen hyvinvoinnin johtamismallin käyttöön otto hoiva-alalla, jopa osittain menneeseen palaaminen, eli vanhusten kotihoito perheissä silloin, kun se on suinkin mahdollista, toimintaa yksinäisyyden poistamiseksi ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä liikunnan ja terveellisen ruokavalion muodossa.  On kaiketi selvää, että yksilön vastuu tulee näissä asioissa kasvamaan.  Subjektiivinen oikeutemme ei voi olla absoluuttinen, kaiken mahdollisen kattava.