6. joulu, 2017

ELÄMMEKÖ ERILAISISSA KUPLISSA!

Elämmekö tosiaankin joukolla kuplissa!  Ammattiyhdistysliike ei luota työnantajiin, kansalaiset poliitikoihin tai mediaan.  Meidän on täysin mahdollista elää niin, että kuulemme vain mielipiteitä, jotka vahvistavat omiamme.  Digitalisoituneessa maailmassa on helppo elää näin, ja sitä digitoimijoiden kautta myös ruokitaan. On rajojen ulkopuolelta tulevia kuplia ja kotitekoisia. Ovatko nämä kotitekoiset kuplat vain tälle ajalle ominaisia.  Eivät varmaan, mutta jotenkin sinne menneisyyteen katsoo lempeämmin, vai elettiinkö niin erilaista autoritäärisempää ja sitten konsensus-yhteiskunnan aikaa.  Päätöksiä vain syntyi ja asiat etenivät.  Kun näitä kuplia hakee politiikasta, niin niitä voitaisiin nimetä monella tavalla. 

Valtion talouskupla. Ei kanneta huolta siitä, että valtion menot ovat olleet viimeisen neljän vuosineljänneksen aikana 120 miljardia euroa, ja valtion talouden alijäämä on nyt 3,5 miljardia euroa talouskasvun ollessa kolme prosenttia, ja jos säästöistä puhutaan niin puhutaan kymmenistä korkeintaan sadoista miljoonista. Miksi luvut ja laskenta jäävät politiikassa toiseksi?  ”Miten suu pannaan, kun taas palataan nollakasvuun tai yhden prosentin kasvuputkeen?” kysyy aivan aiheellisesti professori Matti Viren.

Ympäristökupla.  Puhutaan uusiutuvista luonnonvaroista ”asiantuntevasti” ottamatta huomioon asioiden tilaa, kokonaisuuksia, ja ympäristösuojelun välttämättömyyttä.  Kirves on metsien paras hoitotapa tiesivät metsämiehet jo aikoinaan, ja hoidettu metsä on myös ympäristölle parasta.  Mikä onkaan sitten tuulimyllyjen ja sen vaativan infrastruktuuri todellinen elämänkaarihinta!  Miten ratkaistaan ongelma, joka syntyy raakaöljyn kysynnän kasvusta.  Se kasvaa nyt kaksi miljoonaa tynnyriä päivässä. Globaali kasvu vastaa 41 prosenttia Euroopan tieliikenteen tarpeesta. Kun kehitys on tätä, ydinvoimaa vastustetaan.  Kuplassa elävät niin fossiilisten energialähteiden hyödyntäjät kuin ympäristöjärjestöt. Ilmastonmuutoksen torjuminen on vaikeaa, vaikka kaikki tietävät, että välttämätöntä.

Globalisaatio – EU-kupla.  Messutaan EU –vastaisuudella.  Globalisaatiota ja EU:ta pelkäävä joukko on kuitenkin aikamoinen, vaikka Suomi on hyötynyt näistä molemmista merkittävästi.  On kummallista miten globalisaatiota ja EU:ta vastustamalla korostetaan kansallisvaltiota.  Suomi on kuitenkin itsenäinen maa ja maalle tärkeät asiat päätetään täällä.

Valinnanvapauskupla. Vannotaan valinnanvapauden nimeen, kaunista!  Valinnanvapaus nostaisi terveydenhoidon kustannuksia yli äyräiden, koska kansalaiset kävisivät enemmän lääkärissä ja ulkomailla omistetut yritykset keräävät voiton.  Vaikka ihmisiä hoidettaisiin paremmin ja lääkäriin mentäisiin ajoissa, ja näin pienettäisiin erikoissairaanhoidon tarvetta.  Mutta mistä rahat nyt? Ollaanko valmiita rahoittamaan julkisilla varoilla parempaa hoitoa ja näin laskea kustannuksia tulevaisuudessa.  Eikö tästä hoidon laadun parantamisesta ja kysyntään vastaamisesta pitäisi puhua!

Kun näihin edellä mainittuihin kotikutoisiin kupliin lisätään vielä rajojen ulkopuolelta tulevat kuplat, ryssäkupla, jenkkikupla, kiinakupla jne., ja näistä kumpuava propaganda, olemme tässä tehokkaan tiedottamisen maailmassa ”haavi auki”.  Entä sitten uskontokupla, joka ummistaa silmät lähes kaikelta muulta kuin sanomansa sisällöltä.  Kun ministerimme Timo Soini totesi, että ”kristillinen kirkko syntyi muuttamaan maailmaa, ei mukautumaan siihen.”  Kun muut uskonnot ovat samaa mieltä, on ristiriita valmis!

Satavuotisen Suomen, demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan tae on laatumedia.  Mikä sitten paneekaan hakemaan uutiset verkosta, eikä luoteta ammattimaisesti toimitettuihin tiedotusvälineisiin.  Vastaus lienee pelkistetyn tiedon viehätys,, oikeiden kysymysten tekeminen, mutta väärien vastausten antaminen, pelko, ja syrjäytymisen tuottama luottamuksen puute, joihin poliitikoiden tulee paneutua ja toteuttaa kansalaisten kannalta hyvää politiikkaa.  Meillä onneksi laatumediaa on ja toivottavasti ne tulevaisuudessa vahvistuvat.  On arvokasta, että meillä on YLE ja myös markkinaehtoisesti tuotettua laatumediaa. 

Martti Kankaanranta