15. tammi, 2021

Vuoden 2020 virusepidemian eteneminen ja seuraukset

 

 

Kuva: Pixabay.  Uusi teknologia ja koronakriisi mullistaa monia asioita. Tekoäly ja robotit tulevat vaikuttamaan kokonaisten toimialojen uudelleenjärjestelyyn.  Koronaepidemia vaikuttaa työmarkkinoihin nopeasti ja pysyvästi.  Työmatkat vähentyvät ja etätyö varsinkin asiantuntijatyössä kasvaa merkittävästi.  Epidemia vaikuttanee merkittävästi siihen, että uutta teknologiaa otetaan käyttöön. 

 

KORONA, MAAILMAN YLLÄTTÄJÄ – TODELLINEN MUUTOKSEN TEKIJÄ!

Muutos on aina läsnä.  Se on elämää. Usein se yllättää.  Emme aina hallitse sitä.  Miten sitten koronakriisi muuttaa maailmaa?  Emme tiedä sitä, niin vierailla vesillä seilaamme.  Ratkaisu ei ole kuitenkaan muutoksen vastustamisessa, vaikka se onkin meille luonnollinen tapa reagoida.  Nyt koronakriisi ja sen jälkihoito pakottavat muutoksiin, joita ilman pandemiaa ei olisi tarvittu, ainakaan niin nopeasti kuin nyt tässä tilanteessa.

Elämä on toistoa myös muutoksessa kirjoitin 2019 loppuvuodessa ilmestyneen kirjani Muutoksen pyörre viimeisessä osiossa.  Peilasin kirjassa omia kokemuksiani elämän varrelta oppimaani muutoksesta ja sen seurauksista ihmisten elämään ja hyvinvointiin.  Muutos on ollut viimeisen puolivuosisadan aikana myönteinen, ihmisten hyvinvointia ja elintasoa nostava.  Kirjoitin kirjaani siis vuoden 2019 aikana, jolloin ei ollut harmaata aavistusta siitä karmeasta tilanteesta, joka alkoi vuoden 2020 alussa koronaepidemiana.  Nyt otan tässä toisessa painoksessa mukaan myös koronan.

Kirjan Muutos ennen, nyt ja tulevaisuudessa –osio olisi mennyt huomattavalta osaltaan uusiksi, jos kirjani tekeminen olisi jatkunut vuoden 2020 puolelle.  Samoin kirjan osio Rajan merkitys rajaseudun asukkaille, jossa kuvasin rajalla tapahtunutta historian ja omista kokemuksistani pursuavien tarinoiden kautta, olisi saanut keväällä 2020 tapahtuneen rajan sulkeutumisen johdosta uutta sisältöä.  Edellä mainitun johdosta palaan tässä kirjan toisessa painoksessa osin kirjan tekstiin ja tuon siihen koronan.  Tämä jopa proosallinen osio saattaa kiinnostaa ainakin kirjan lukeneita, mutta mahdollisesti muitakin ajankohtaisista ja muutokseen liittyvistä asioista kiinnostuneita.

Maailman muutokset yllättävät meidät monesti ja tilanteet muuttuvat.  Pyrin nyt osaltani tuomaan mukaan koronakriisin vaikutukset yhteiskuntaan, yrityksiin ja ihmisiin.  Pohjavireenä on kirjan osio Muutos ennen, nyt ja tulevaisuudessa.  Tässä kaikessa kerronnassa yritän huomioida myös sen, että elämme hyvin poikkeuksellisia aikoja, ja että kuvainnollisesti asiaa ilmaistuna elämme sumussa.  Viime vuosisadan virus-pandemioista ole juurikaan opittu.  Emme tiedä pandemian kestoa, sen taloudellisia seurauksia alkuvaiheen seurauksia lukuun ottamatta.  Tiedämme jo aika paljon, miten eri valtiot toimivat ja mitkä ovat niiden seuraukset.  Emme tiedä nostaako kriisi ruuan hintaa maailmalla.  Sen voi tässä todeta, että ruokahuollon omavaraisuus on Suomelle tärkeä kysymys.  Nyt 2020 – 2021 vuodenvaihteessa valo tunnelin päässä jo näkyy, kun rokotteita on pikavauhdilla kehitetty ja rokotukset alkavat vuoden 2020 loppupuolella.

Kirjoitin aikaisemmin kirjassani ajatuksia ja mielipiteitä muun muassa siitä, että tulevaisuudessa kansainvälisen muuttoliikkeen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat toimenpiteet ovat asioita, jotka vaikuttavat eniten kehitykseen maailmalla.  Mutta, kun maailman pelikirjat muuttuvat näin nopeasti ja isosti, ollaan vielä isompien haasteiden ja ongelmien portilla.  Näin kävi alkuvuodesta 2020, kun korona, maailman yllättäjä – todellisen muutoksen tekijä saavutti maailman ”housut kintuissa”, valmistautumattomana.  Koronaepidemia koskee yrityksiä, järjestöjä, urheiluseuroja, kansalaisia, valtion ja kuntien instituutioita, taloutta, siis kaikkea toimintaa. 

Keväällä 2020 taistelu koronaviruksen leviämistä vastaan on toteutettu massiivisesti.  Rajoja on suljettu, ihmisiä eristetty, liikkumista rajoitettu, tapahtumia lakkautettu koulut on siirretty etätoimintaa, kirjastot ja museot suljettu, vanhuksia ei saa tavata, ravintolat suljettu jne., yhteiskunnan toimia on rajoitettu ennennäkemättömillä toimilla.  Nämä toimenpiteet iskevät voimalla yrityksiin, työllisyyteen ja talouteen.  Vaikka valtion tukitoimet tässä tilanteessa ovat yritystukien jaossa olleet ennennäkemättömän nopeita, ei kriisistä johtuvia tulevia konkursseja voida välttää.  Toivottavasti niitä voidaan näiden toimenpiteiden ansiosta vähentää mahdollisimman tehokkaasti.  Tämäkin riippuu rajoitusten kestosta.  Toukokuun 2020 puolessavälissä rajoituksia alettiin vähitellen purkaa.  Syykin on selvä, koska yhteiskuntaa ei vain voi kriisin alussa asetettujen rajoitusten laajuudessa pitkäksi aikaa pysäyttää.  Kesä meni koronakriisin suhteen rauhallisesti ja rajoituksia purettiin.  Tartunnat ovat kuitenkin kuluvan syksyn aikana lisääntyneet huomattavasti ja rajoituksiin on palattu.  Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria.  Nyt suositukset ja rajoitukset tehdään pääsääntöisesti alueilla tilanteen mukaan, toisin kuin keväällä valtakunnallisin sääntöjen, rajoituksin ja suosituksin.

Koronaviruksesta, pandemioista ihmiskunnalla on aikaisempaakin kokemusta

Lepakkotutkia Thomas Lilley ja väitöskirjatutkija Anna Blomberg pohtivat heinäkuun 2020 Suomen Kuvalehden artikkelissa lepakon osuutta koronaan:  ”Virukset eivät yleensä aiheuta lepakoille vakavia tauteja.  Ne ja lepakot ovat sopeutuneet elämään yhdessä.  Mikrobien elinkierto ei vaadi taudin aiheuttamista.  Virukset pyrkivät tekemään mahdollisimman vähän haittaa lepakoille, ja lepakoiden immuunipuolustus antaa niiden olla.  Ongelma voi syntyä, jos virus siirtyy lepakoista toiseen isäntään.  Vasta silloin siitä tulee taudinaiheuttaja.  Havaintoja tautien siirtymisestä lepakoista jonkun muun lajin kautta ihmiseen on vain joidenkin vuosikymmenten ajalta.  Tämänhetkisen arvion mukaan sars-cov-2-virus on siirtynyt aasianherkko -lepakoista todennäköisesti muurahaiskävyn kautta ihmiseen.  Tällainen koronavirus tarttuu harvoin suoraan lepakoista ihmiseen.  Lepakko ei tuota riittävästi sitä virusta, koska se on niin pieni eläin.  Vaikka sars-cov-2-virus todennäköisesti on alun perin lepakosta peräisin, ei lepakko ole se, joka covid-19-tautia levittää.  Ihminen on.” Lepakot ovat hyödyllisiä ihmisille ja niillä on merkittävä rooli koko ekosysteemissä.  Maailman nisäkäslajeista neljännes on lepakoita. 

Virustutkija, akatemiatutkija Matti Jalasvuori kirjoitti viruksista muistiinpanoihinsa viisi vuotta sitten.  ”Virus koostuu vain muutamasta geenistä, mutta se voi saada koko ihmiskunnan polvilleen ja aiheuttaa maailmanlaajuisen hätätilan.”  Se oli pelottavaa maalailua siitä, mitä pahimmillaan voisi tapahtua, ja näin todellakin tapahtui.  Myös tässä koronaepidemiassa toteutuu ajatus, että elämä on toistoa myös muutoksessa, kun katsotaan sitä virustautien historiasta käsin.  Onkin suorastaan hämmästyttävää, ettei virustautien ajoittaiset ja toistuvat epidemiat pitäneet maailmaa hereillä ja varautuminen meneillään olevaan virusepidemiaan oli näinkin puutteellista, kuten on monelta taholta todettu.  On varmaa, että virusepidemioita tulee tulevaisuudessakin, joten tässä on oppimisen paikka.

Nimittäin viime vuosisadalla nähtiin kolme suurta pandemiaa: espanjantauti vuonna 1918, aasialainen influenssa vuonna 1957 ja Hong Kongin influenssa vuonna 1968. Espanjantautia pidetään edelleen maailmanhistorian tappavimpana influenssa-pandemiana.  Arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat suuresti, noin 30 miljoonasta 100 miljoonaan.  Luonteeltaan espanjantauti oli influenssa, jonka oireina olivat yskä kuume  ja särky. Jälkitauteina se saattoi aiheuttaa muun muassa keuhkokuumeen. Pelkästään Suomessa espanjantautiin kuoli noin 20 000 ihmistä, melkein yhtä paljon, kuin niihin aikoihin riehunut sisällissota tuotti ruumiita.

Kun espanjantauti jylläsi 1918 ja 1919 oli Euroopassa sotatila.  Viruksesta ei juuri tiedotettu ja tiedottaminen jälkeenpäinkin oli hidasta.  Historian kirjoissa tauti tallautui sodan jalkoihin. Täysin toisin on nyt koronakriisin kohdalla.  Tiedottaminen on todella laaja-alaista ja jokapäiväistä.  Siihen osallistuu myös valemedia. Koronasta puhutaan ja kirjoitetaan tiedotusvälineissä niin paljon, että se kyllästyttää jo ihmisiä.  On tietenkin ymmärrettävää, että asiallista tietoa niin koronaviruksesta ja niistä toimenpiteistä, joilla sitä torjutaan ja miten nämä toimenpiteet vaikuttavat talouteen työllisyyteen ja ihmisiin levitetään.  Pandemioissa onkin merkittävää myös se kaikki muu, mitä on meneillään, muun muassa talouden ja työllisyyden osalta, mikä on demografinen kehitysvaihe, kansainvälinen yhteistyö, ilmastonmuutos ja pakolaisuustilanne. 

Mielenkiintoinen kuvaus ylimielisestä eläimestä, nimeltä ihminen löytyy kevään  Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistyksen  verkkolehdestä https://bit.ly/2T7cUyAä, ihmisen ylihygieenisyydestä, suojautumisesta ja asenteesta suhtautua luontoon.   Koronatarina huutaa uutta näkökulmaa: on perusbiologian aika päästä ääneen.  ”Tiedotusvälineet ovat täynnä koronaa. Ihmiset alkavat uupua kuulemaansa. Juttujen määrään nähden on erikoista, että kaikkialla kerrotaan yhtä ja samaa tarinaa. Tai korkeintaan saman tarinan muutamaa varianttia: virusinfektion leviäminen on estettävä kaikin mahdollisin keinoin. Soraääniä ei juuri kuulu."

Edelleen hän kirjoittaa; ”Kirjoittajana minäkin olen tyytynyt seuraamaan koronavirus-keskustelua sivusta. Mikrobiologisen alan asiantuntijana minulla olisi ollut paljonkin sanottavaa. Tilanne on ollut, ja yhä edelleen on, vakava. On siis pitänyt tarkkaan miettiä, mitä on viisasta sanoa vai onko suuta syytä avata lainkaan. Nyt on vaiteliaisuuteni kynnys ylittynyt. Tulkoon siis teksti. Ja pysyköön se biologiassa.”

Koronatarina huutaa uutta näkökulmaa –artikkeli tuo vahvasti mieleen, että tarvitsemme yhteiskunnassamme kyseenalaistajia ja uutta näkökulmaa.  Vaikka taistelemme koronakriisissä sumussa, on kaiketi pohdittava kokonaisuutta, erilaisia asiaan vaikuttavia tekijöitä ja asiantuntijoiden mietteitä muun muassa biologiasta.

 

SIIRTOLAISUUS – ILMASTONMUUTOS - KORONA

On väistämätöntä, että kansainvälinen muuttoliike vaikuttaa tulevaisuudessakin Eurooppaan. Kansainvälinen muuttoliike on yksi 2000-luvun merkittävimpiä globaaleja ilmiöitä, sillä ihmisiä liikkuu maailmalla nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.  Maailmassa on runsaat 200 miljoonaa kansainvälistä siirtolaista.

Teollisuusmaissa keskustelu siirtolaisuudesta käsittelee usein kehitysmaiden kansalaisia, jotka muuttavat rikkaisiin maihin, mutta vain runsas kolmannes siirtolaisista kuuluu tähän ryhmään.  Useimmat maailman kansainvälisistä siirtolaisista ovat sen sijaan muuttaneet joko yhdestä kehitysmaasta toiseen tai teollisuusmaasta toiseen teollisuusmaahan.  On selvää, että tämän ilmiön positiivinen ratkaisu vaatii kansainvälistä yhteistyötä.  Koulutuksen, osaamisen ja demokraattisen päätöksentekomallin onnistunut vienti kehittyneistä maista kehittyviin maihin ja kehitysmaihin on avainasemassa.  Se että tehtävä on mahdollisesti mahdoton, eli osataanko ja halutaanko tällainen apu ottaa vastaan, kun kehitysmaissa perinteet, valtarakenteet ja niiden mahdollistama korruptio, uskonto ja uskomukset silittävät tällaista vientiä ja kehitystä vastakarvaan.  Kun tilanne on tämä, saattaa koronakriisi kohdella ylimääräisen kaltoin maita, joissa ei ole demokratiaa ja hyvää hallintoa. 

Markus Leikola kirjoitti Verkko-Särössä 13.4. https://bit.ly/2zLiDmJ , ”demokraattisesti johdetut valtiot ovat onnistuneet koronainfektion hallinnassa tilanteeseen nähden hyvin. Onnistumiseen vaikuttaa toki valtion johto ja sen asettamat säännöt, mutta ennen kaikkea siihen vaikuttaa kansa, joka uskoo demokratiaan ja tottelee noita sääntöjä.”  Muun muassa europarlamentaarikko Jutta Urpilainen varoitti koronakriisistä, että korona saattaa rantautua uudelleen Eurooppaan Afrikasta, mikäli siellä ei kriisin hoitaminen onnistu.  No, ei ole onnistunut vielä vuoden 2020 loppuun mennessä Euroopassakaan.  Tauti leviää ja rajoitustoimenpiteet kovenevat.  Helpotusta tilanteeseen tulee tulevan kevään ja kesän aikana, kun rokotukset pääsevät toden teolla vauhtiin.  Ennätys nopeasti kehitetyt rokotteet tulevat helpottamaan pandemiassa, toivottavasti näin käy.  Vielä ei tiedetä, milloin niin suuri osa väestöstä Suomessa on rokotettu, että rajoitusten purkaminen ja paluu normaalielämään olisi mahdollista.

On myös väistämätöntä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on iso kansainvälinen urakka, jossa on onnistuttava maailman tulevaisuuden pelastamiseksi.  Ihmisille muutoksen hallitsematon eteneminen aiheuttaa aikanaan isoja ongelmia ja kärsimystä.  Ilmaston-muutos vaikuttaa jo nyt maailmalla eri alueilla vaihtelevalla tavalla.  On selvää, että tämänkin ilmiön positiivinen ratkaisu vaatii myös kansainvälistä yhteistyötä.  Ilmastonmuutoksen osalta ihmisten tulee olla osa sen ratkaisua - ei ongelmaa. 

Mutta sitten alkuvuodesta 2020 alkoi Kiinan Wuhainnista hiipiä tietoa uudesta tappavasta koronaviruksesta, joka laskeutui Eurooppaan ja muualle maailmaan toden teolla helmi-maaliskuussa.  Maalis-huhtikuussa oltiin jo hyvin tietoisia tilanteen vakavuudesta, että jos mikä, niin tämä epidemia saattaa vaikuttaa maailmaan jopa enemmän kuin ilmastonmuutos tai kansainvälinen muuttoliike, ainakin se tekee sen nopeasti. 

Vaikka rajat ovat nyt kiinni, epidemia saattaa myöhemmässä vaiheessa jopa kiihdyttää muuttoliikettä.  Ilmastonmuutoksen torjuntaakaan ei ole peruttu, mutta tässä tilanteessa se on ihmisten mielissä kaukaisempi asia ja toimenpiteet sen torjumiseksi saattavat hyvinkin viivästyä.  Kun koronaepidemian torjuminen ja sen jälkihoito velkaannuttaa valtiot isosti ja hankaloittaa yritysten toimintaa, kaataa yrityksiä, lisää työttömyyttä, on enemmänkin kuin todennäköistä, että ilmastonmuutoksen torjuminen saa epidemian johdosta odottaa.  Tähän ei ole kuitenkaan varaa, koska todennäköisesti ilmastokriisi on aikamme suurin kriisi, johon verrattuna koronakriisi saattaa olla jopa valju.

Tässä tilanteessa tulee kuitenkin miettiä vastuullisen talouden ja kunnianhimoisen ilmastopolitiikan ristiriitaa, joka on lähtökohtaisesti olemassa.  Tähän voi todeta, että onko sittenkään - ainakaan pitemmällä aikavälillä.  Muun muassa Euroopan ja Yhdysvaltojen talouksiin kohdistui suuria muutospaineita jo ennen koronakriisiä.  Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän talouden rakentamisesta on puhuttu paljon viime vuosina, mutta teot ovat olleet vähäisiä. 

Konkreettisista teoista ilmastokriisin torjumiseksi on kerrottava ihmisille ymmärrettävästi.  Ei pelotella ilmastokriisin torjuntatoimien epäsuotuisista vaikutuksista talouteen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan nostaa niitä positiivisia vaikutuksia, jotka seuraavat oikeista päätöksistä ilmastokriisin torjumiseksi.  Suomalaiset ovat jakautuneet asiassa kahteen leiriin, eli puolet suhtautuu ilmastokriisin torjuntatoimiin nihkeästi.   On tärkeää, että poliitikot ja media viestivät ilmastokriisin torjuntapäätösten positiivisista vaikutuksista, eivätkä pidä esillä vain nykyisenkaltaiseen liiketoimintaan, talouteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen kohdistuvia mahdollisia negatiivisia vaikutuksia.  Tästä kaikesta muutoksesta saattaa hyvinkin tulla uuden talouden sampo.  Kansainvälinen yhteistyö tässä kaikessa on A ja O.

Tulee herättää myös kysymys mihin korona johtaa ilmastonmuutosta.  Maahanmuutto Eurooppaan oli 2015 ennätysvilkasta, mikä aiheutti ongelmia ja niiden seurauksena yhteiskuntia repivä populismi nousi.   Nämä kaikki suuret ongelmat, siirtolaisuus, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja koronapandemia, ovat asioita, jotka vaativat, jopa huutavat kansainvälistä yhteistyötä, maailmanlaajuista tiedonvaihtoa, teknologiansiirtoa ja innovaatiokumppanuuksia.  Nämä tämän päivän välttämättömät yhteistyövaatimukset ovat kuitenkin ainakin osaksi jääneet populismin ja polarisaation varjoon.

Sarkasmilla voi todet, että miten innolla nämä niin sanotut kansainvälisen yhteistyön "esitaistelijat", Donald, Vladimir, Xi, Recep, Kim, Boris, Viktor, Matteo jne. ovat näitä asioita ratkaisemassa yhteistyön hengessä.  Nämä niin sanotut yhteistyön "esitaistelijat" kylvävät enemmänkin populismia ja polarisaatiota kuin ammentavat ratkaisuja yhteistyön hengessä.  Viestinnän professori Anu Kantola totesi keväällä 2020, että "pandemioissa on tärkeää myös se kaikki muu, mitä on meneillään; se historiallinen hetki, johon virus sattuu osumaan." Edelleen hän toteaa, että " nyt olemme olleet valmiita rankkoihin ratkaisuihin ja seuraamaan johtajia, mutta varsinaisen poliittisen johtamisen testi on vasta tulossa; kuinka hyvin päättäjät kykenevät motivoimaan ja sitouttamaan ihmisiä sitten kun käskeminen ja ohjeistaminen ei enää riitä."  

On kait selvää, että maailman demokratioiden onnistunut johtajuus ei sovi hyvin yhteen protektionismin ja nationalismin kanssa.  Toivottavasti sellainen skenaario ei toteudu, niin kuin kävi 1930-luvun laman jälkeen.  Silloin voitti kansallismielisyys ja protektionismi.  Toivoa sopii, että kriisi tuo läntiset demokratiat yhteen ja saa ne ymmärtämään jakamiensa yhteisten arvojen merkityksen ja uhanalaisuuden nykymaailmassa.  Paras tulos saavutetaan, kun kansallisvaltiot ottavat yhteisen ja määrätietoisen otteen koronakriisistä, niin kuin muistakin maailmanlaajuisista ongelmista, jotka muhivat koronakriisin varjossa.  Huolestuttavaa on, että tähän mennessä koronan aikana keväällä 2020 jo lähemmäs 100 maata on ottanut käyttöön erilaisia kansainvälisen kaupan rajoituksia.  Tällainen protektionismin ja nationalismin kierre on vain pahasta kansainväliselle yhteistyölle ja kriisien ratkaisuille.  Se on pysäytettävä!  On ihmeellistä, että historiassa tapahtunut  unohdetaan yhä uudelleen.

Saattaapa olla niinkin, ettei maailma kovinkaan paljon muutu koronan johdosta, tai sitten muuttuu.  Se on aikataulukysymys, siis miten tämä kriisi ajallisesti kestää ja jatkuu, mutta myös hyvään suuntaan se saattaa muutosta viedä ilmastonmuutoksen saadessa buustia tästä – ainakin lyhytaikaisesti, lähiruuan arvostuksen lisääntymisenä, kotona tekemisen kasvamisena, yhteistyöhalun kasvuna, pienyritysten roolin kasvuna, kauko- ja kokousmatkojen vähentymisenä, auttaa digitaaliseen loikkaan jne.   Tämä saattaa olla myös mahdollisuus, ajatellaan niin!  Ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo toteaa, "uskon, että parin vuoden päästä elämme arkea, joka muistuttaa paljon pandemian edeltävää aikaa" ja edelleen, että "arki palaa kyllä, mutta sitä ennen opimme tuskallisen paljon itsestämme."

 Meillä ei liene kompassia tähän tilanteeseen

Pohdinta politiikan, talouden ja yrityselämän kohtalonyhteyden merkityksestä hyvinvoinnin tuottamisessa, sen itsestäänselvyys, saa uuden näkökulman koronaepidemiassa.  Kohtalonyhteys ei ole hävinnyt mihinkään, mutta nyt sitä joutuu tarkastelemaan uudesta näkökulmasta, mukana tässä epidemiassa on myös kiireen näkökulma.  Kirjailija Milan Kundera kirjoittaa, että ”Kun asioita tulee liian nopeasti, kukaan ei voi olla varma mistään, ei yhtään mistään, ei edes itsestään.”  Kunderan sanoma kuulostaa näinä kriisin aikoina aikamoiselta.  Ainakin minut tämä panee pohtimaan asioita aivan uudesta näkökulmasta.  Miten valtakuntaa, alueita, kuntia ja yrityksiä johdetaan, kun tilanne on näin sumuinen, kun ei voi olla varma mistään, yhtään mistään.  Tämä kriisitilanne on kuin paksussa sumussa Tornionjoenjoella virrassa soutavalla, nimittäin on hämmentävää, ettei menosuuntaa, tai edes virran suuntaa voi hahmottaa.  Soutaja on täysin hukassa, jos ei ole kompassia mukana.  Vaaralliseksi tämä muuttuu, jos soutaja on kosken niskalla.

Kun tilanne koronaepidemian pauloissa on tämä, sama kuin Tornionjoella rokkasumussa soutajalla, miten voimme tehdä oikeita arvioita, tai päätöksiä tässä erityisessä tilanteessa, joka on niin usvainen kuin vain olla voi, eikä kompassia tämän tilanteen ratkaisemiseen taida kenelläkään olla, mikä on suunta ja tavoite! Se on kirkastettava! Toivottavasti emme ole tässä tilanteessa kosken niskalla.  Kun tämä kaikki koskee hallitusta, kuntia, muita instituutioita, yrityksiä, muita yhteisöjä, yksilöitä, siis kaikkia, joudutaan jatkossa pohtimaan kovasti seuraavaa kysymystä, onko suurempi asia virusinfektio ja sen aiheuttama, vai talous ja ihmisen psykologia, henkinen jaksaminen.  Ihmisen hyvinvoiva mieli on erinomaisen tärkeä hyvinvoinnille ja terveydelle.  Sitä voidaan vaarantaa väärillä linjauksilla.  Kokonaisuus on tärkeä huomioida koronakriisin ja sen seurausten hoidossa. Tässäpä on haastetta päättäjille ja meille kaikilla kerrakseen!  Tietoisuus koronan läsnäolosta on tiedostettava ja sääntöjä ja rajoituksia noudatettava.  Ihmisten itse tulisi kuitenkin pysyä rauhallisena, eikä antaa itsensä olla koko ajan koronapaineen alla, jottei selkäranka katkeaisi mahdollisen psyykkisen paineen kasvaessa liiaksi.

Valtion, yritysten ja koronan johdosta työttömäksi joutuvien lisäksi myös kunnat ovat suurten ongelmien edessä, verotulot laskevat, sosiaali- ja terveydenhoidon kulut kasvavat (varsinkin, jos epidemiatilanne jatkuu pitkään).  Korona ja varsinkin sen jälkiseuraukset muuttavat maailmaa.  Miten esimerkiksi asuinalueeni Kemi-Tornio alueen kunnat reagoivat koronan kaltaiseen ulkoiseen shokkiin.  Kyllä toivoisi päättäjiltä viisautta niin Kemi-Tornio alueella kuin muuallakin.  MDI:n Timo Aro mainitsi kolme vaihtoehtoa siitä, miten kunnat ja alueet reagoivat tähän erityiseen tilanteeseen.  Ne ovat seuraavat: Uusiutuminen, Sopeutuminen (tulkitsen odottelu) ja Lamautuminen.  Toivoisin kovasti täällä Kemi-Tornio alueella, että reaktio on Uusiutuminen, joka tarkoittaa alueen menemistä yhteen voimakkailla alueyhteisöä eteenpäin vievillä päätöksillä.  Uusiutumisen vaatimus koskee myös Suomen muita alueita.

Ongelmia löytyy niin läheltä kuin kaukaa

Kauempaa maailmalta löytyy monia huolestuttavia konflikteja ja polarisaatiota.  Niitä ja päätöksenteon vaikeuksia löytyy myös läheltä.  Suomi on jäsenmaa Euroopan Unionissa, jolla saattaa olla tämän syksyn aikana pari päälle kaatuvaa ongelmaa.  Brexit on yksi kansainvälisen yhteistyön iso tappio.  Hyvä, että jonkinlaiseen sopimukseen Britannian ja EU:n kanssa päästiin.  Sopimukseton tila olisi ollut vielä huonompi. 

Toinen ongelma oli kiista oikeusvaltioperiaatteesta.  EU:n instituutiot näyttivät olevan vaikean tilanteen edessä, jos oikeusvaltioperiaatteesta ei olisi sovittu.  Jos siitä ei olisi sovittu, parlamentti ei olisi hyväksynyt budjettia.  Tässä kokonaisuudessa on mukana myös se 750 miljardin euron kertaluonteinen avustus- ja lainapaketti, jolla autettaisiin EU:n jäsenvaltioita koronapandemiasta toipumiseen.  Ongelmavaltioita tässä kysymyksessä olivat Puola ja Unkari, jotka ovat EU:n koheesiorahaston kaksi suurinta vastaanottajaa.  Rahat menevät siis näiden maiden valtapuolueiden yksinvallan pönkittämiseen ja tätä on muiden jäsenvaltioiden vaikea niellä.  Tilanne on ongelmallinen, koska Puola ja Unkari tukevat toisiaan.  Ne tulkitsevat Lissabonin sopimusta niin, että oikeusvaltioloukkauksiin voidaan puuttua vain, jos kaikki jäsenmaat ovat asiasta yksimielisiä.  Siis , jos Puolaa syytetään oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta Unkari ei sitä hyväksy, ja jos Unkaria Puola ei sitä hyväksy.  Unkarin pääministeri Viktor Orbán kyseenalaistaa, että voidaanko oikeusvaltio-periaatetta käyttää ollenkaan mittatikkuna, kun käsitettä ei oikeastaan ole. Tilanne oli jossain vaiheessa päätöksenteon kannalta todella ongelmallinen.  Onneksi oikeusvaltioperiaatteesta kuitenkin sovittiin ja budjetti ja koronatuki hyväksyttiin.    

  

ESIMERKKI - YRITTÄJÄN TÄYSKÄÄNNÖS KEHITTÄMISTUEN SIIVITTÄMÄNÄ

Juttelin koronakriisin puhjettua ja rajoitusten tultua voimaan keväällä 2020 erään yrittäjän kanssa koronaepidemian aiheuttamasta tilanteesta yrityksille.  Aina niin positiivinen ja kehittämiseen suuntautunut yrittäjä kertoi huolensa tilanteesta.  Hän totesi, että tuntuu siltä, että kaikki on pysähtynyt.  Etupäässä yrityksille myyvän tuotantoalan yrityksen yrittäjä totesi yritysten vetäneet liinat kiinni.  Selvä huoli tulevaisuudesta oli käsin kosketeltava.  Voidaksemme toimia kekseliäästi, meillä pitää olla varmuus tulevaisuudesta, tässä tapauksesta yrittämisen tuloksellisuudesta.

Viikolla 17 hän soitti uudestaan.  Nyt oli toinen ääni kellossa.  Hänen yrityksensä oli saanut merkittävän kehittämistuen valtion rahaputkesta.  Akuutti huoli tulevaisuudesta oli tipotiessään ja ideat yrityksen toiminnan kehittämiseen päällimmäisenä.  Ideat olivat jo jonkin aikaa muhineet, mutta nyt niitä päästään toteuttamaan.  Hän piti sitä merkittävänä kehitysloikkana.  Usko siihen, että koronaepidemian jälkeen on tulevaisuutta, oli selvästi kasvanut.  Tässä tapauksessa ymmärrän tuen menneen oikeaan kohteeseen ja tulosta hyvin todennäköisesti syntyy. Huolesta uupuminen ei ollut enää läsnä.  Koin sen yrittäjän täyskäännöksenä myönteiseen suuntaan.

Valtion kehittämistuki korona-aikana

Yritystoiminnan lainalaisuudet eivät ole tietenkään menneet mihinkään, riskin kantaminen kuuluu edelleen yritystoimintaan.  Kuitenkin valtion toimenpiteet tässä poikkeuksellisessa tilanteessa ovat nyt olleet poikkeuksellisia ja nopeita.  Silloin toimitaan, kun on toiminnan aika, vaikka hutien vaara on myös suuri.  Mutta kuten ministeri Lintilä totesi jotenkin näin, ettei paloletkua ehditä vaihtaa, kun talo on ilmiliekeissä.  Jälkeenpäin sitten arvioidaan, tuomitaan tai kehutaan.

Maslowin tarpeiden hierarkiassa luovuus ja itsensä toteuttamisen tarve ovat tasakylkisen kolmion kärjessä.  Ne toteutuvat vain, jos fyysiset tarpeet, turvallisuuden tarve, yhteenkuuluvuuden tarpeet ja arvostuksen tarpeet ovat toteutuneet.  Nämä kuviossa luovuutta alempana olevat tarpeet toimivat ylempien tarpeiden pohjana.  Luovuus tarvitsee turvallisuutta.  Oivallus ja idea tulee, kunhan kykenee hetkeksi irrottautumaan arjen paineista, jopa kokonaan unohtamaan työhuolensa.

Nyt meidän kaikkien turvallisuutta on horjutettu koronan aiheuttamana aika lailla.  Miten tämä vaikuttaa yhteenkuuluvuuteen, ystäviin, perheeseen ja rakkauteen ja arvostamisen tarpeisiin, joita ovat saavutukset, taidot ja hyväksyntä ja miten kolmion huipulla olevaan luovuuteen.  Mikäli hallitus onnistuu osaltaan pitämään luovuutta yllä tukitoimillaan, ollaan mielestäni onnistuttu.  Tietenkin sillä edellytyksellä, että kehitettyjä luovia ratkaisuja voidaan käyttää taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi.  Kalliiksi tämä tulee, mutta onko vaihtoehtoja!  Työtä ja asennetta tarvitaan luonnollisesti myös yrittäjiltä.

Luovuus tarvitsee toteutuakseen turvallisuutta ja fyysisten tarpeiden täyttymistä.  Tästä on kysymys myös yritysten kehittämisessä.  Kriisitilanteissa yrittäjän turvallisuus ja sen kokeminen korostuu.  Jottei luovuus sen johdosta jää toteutumatta ja yritystoimintaa jaksetaan kehittää, ovat tukitoimet tähän työväline, mutta määrältään ja ajallisesti rajoitettu.  Mielestäni tarvehierarkia, turvallisuuden tunteen palautuminen selittää tätä kertomaani yrittäjän täyskäännöstä.

Varsinainen koronatuki

Varsinainen koronatuki on sitten yrityksille, joiden toiminta on väliaikaisesti lakannut tai hiipunut valtion tekemien rajoitustoimien kautta.  Kysymys ei ole välttämättä toiminnan kehittämiseen tarkoitetuista tuista, vaan juoksevien kiinteiden kulujen, kuten vuokrien, kompensaatiosta.  Muun muassa ravintola-ala, matkailuala, pienet palvelualan yritykset, ja meillä täällä Länsirajan erityispiirre, rajat ylittävä kauppa, joka hiipui rajan sulkemisen johdosta.  Kun Länsiraja pantiin valtion toimesta kiinni monen kivijalkakaupan ja palvelualan yritysten liikevaihto putosi kymmeniä prosentteja.  Myös urheiluseurat ovat joukkokokoontumiskiellon johdosta pinteessä.  Palveluala ja työllistäjä se on urheilukin.  Näiden kaikkien tukeminen on tulevaisuuden luomista, hyvinvoinnin edellytysten ylläpitoa.  Mietittävää kyllä piisaa myös siinä, miten raha riittää todennäköisesti perässä tulevan teollisuuden sakkauksen ja pandemian pitkittymisen johdosta. 

Liiketalous - henkilöstöhallinto, organisaation kehittäminen

Työelämän muutos pakottaa organisaatiot uudistuksiin.  Digitalisaatio ja tekoäly pyörittävät tulevaisuudessa kaikkia rattaita.  Koulutuksen rooli tässä kehityksessä on merkittävä.  Elinikäisen oppimisen avaimet tulee olla jokaisella.  Ovatko korkeakoulutus ja keskiasteen koulutus tähän valmiita ja jakautuuko koulutuksen rahoitus jatkossa yhtä tutkintokeskeisesti kuin ennen, vai panostetaanko elinikäiseen oppimiseen.  Puhutaan niin sanotusta älykkäästä myynnistä, jossa myyjällä on paljon tietoa asiakkaasta ja hänen tarpeistaan.  Tämä edellyttää dataa ja digiosaamista.  Nyt saatamme olla huolissamme suomalaisista pienistä ja keskisuurista yrityksistä, joista ei löydy riittävästi digiosaamista.  Koronakriisi vahvistaa digitaalisuuden voittokulkua monella tavalla. 

Työelämämuutosten aikaansaaminen on ollut aikaisemmin muutosvastarinnan takia toisinaan jopa mahdotonta.  Kun rationaalinen (tieto) ja irrationaalinen (tunteet) kohtaavat työelämämuutoksessa, tunteet tahtovat vetää pitemmän korren.  Tuttua ja turvallista ei haluta muuttaa uuteen ja outoon, ei haluta pinnistellä uusien toimintatapojen kanssa.  Mielessä voi olla ajatus, etten hallitsekaan muutosta.  Pysytään siis vanhoissa käytännöissä, se on turvallista.  Nyt korona -epidemia on jo muuttanut tilanteita työyhteisöissä ja uudistumista on edellytetty nopeassa tahdissa monessa organisaatiossa.  Miten tässä käy jatkossa, muuttaako epidemia maailmaa ja kaikenlaista muutosvastarintaa selätetään sen varjolla tai ansiosta.  

Työ on monessa ammatissa ja monen kohdalla irronnut paikasta ja ajasta. Nyt yritysten ja julkisten organisaatioiden työntekijöiltä tulee kysyä, että kaipaatteko enemmän laadukasta vapaa-aikaa, vähemmän turhia työmatkoja ja hässäkkää työpaikalla.  Organisaation tulee vastata kysymykseen näin; kehittämällä työ- ja palveluprosesseja ja olemalla utelias digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin kaipauksenne alkavat toteutua.  Tämä kaikki on tehtävä yhteistyössä työntekijöiden ja johdon kanssa organisaatioiden sisällä.  Työelämä ja johtaminen muuttuvat sen mukana.  Tähän ovat sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatiot varsinkin nyt koronakriisin johdosta pakotettuja. 

Yritykset ja julkiset organisaatiot, jotka ymmärtävät johtamiskulttuurin muutoksen välttämättömyyden ovat voittajia.   Johtamisen muutos tapahtuu kuitenkin hektisessä toimintaympäristössä viiveellä.  Johtamisessa luottamus, työn merkityksellisyys ja myös työntekijöiden itsensä johtamisen taidot ovat ominaisuuksia, jotka ovat organisaatioiden menestyksen kannalta avainominaisuuksia.  Johtaminen on rakennettava kohderyhmän mukaan.  Ei nuoria milleniaaleja johdeta autoritäärisellä johtamistyylillä, vaan inhimillisesti ja yksilöllisesti.  Pikemminkin meidän tulee kuunnella heitä ja oppia heiltä. Milleniaalisukupolvelle muutos ei ole uhka vaan mahdollisuus.  Johdolla on oltava koko ajan tuntosarvet ylhäällä saadakseen tietoa kehitystrendeistä ja eri sukupolvien kyvyistä ja valmiuksista.  Tämä on entistä tärkeämpää koronakriisin aikana ja sen jälkeen. Työyhteisöjen yhteistyötä koulujen kanssa tulee lisätä ja etsiä yhteistyössä elinikäisen oppimisen malleja. 

Kun yritys pitää työntekijöitä parhaana voimavarana vaikuttaa se myös niin, että ei-taloudelliset arvot tulevat tätä kautta osaksi yrityksen arvoja.  Talenttien rekrytoinnit tulevat haastamaan yritykset ja työntekijöille joudutaan tarjoamaan muitakin etuja kuin palkka, kuten esimerkiksi päivähoito, kuntosali tai ruoka. Varsinkin nyt muutosjohtajia tarvitaan kaikissa organisaatioissa, myös sellaisissa organisaatioissa, joissa työ on sidottu paikkaan ja aikaan, kuten tehdaslattialla tehtävässä työssä, rakentamisessa ja hoito- ja hoivatyössä.  Organisaatioissa tule olla sellainen henki, että työntekijät uskaltavat nostaa kokemansa epäkohdat keskusteluun.

Muutokset eivät ole aina kivuttomia.  Ratkaisut tulee lähteä organisaation johdosta ja työntekijöistä.  Tässä kehityksessä ammattiyhdistysliikkeen vanhakantaiselle toiminnalle ei ole tilaa, vaan myös sen on kehitettävä toimintaansa muutoksen mahdollistamisessa.   Jarruliikkeen roolista tulee siirtyä rakentavampaan rooliin.  Tuottavuutta lisätään työmenetelmiä kehittämällä ja joustavuudella.  Parhaiten innostus syntyy silloin, kun työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä.  Työhyvinvointi ei ole vain yksilön asia, vaan se pitää olla koko työyhteisön asia.  Suomessa uhrataan miljardeja siihen, että ihmiset voivat työyhteisöissä huonosti, sairastuvat ja jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle, kun työhyvinvointi on retuperällä. 

Ei kukaan pysty ennakoimaan tulevaisuutta ja työelämää tarkasti, mutta ollakseen menestyvä pitää organisaatioissa luoda kannustava ilmapiiri, joka tunnistaa uudet kehityssuunnat ja tulee tarttumaan niihin nopeasti.  Varsinkin tässä koronakriisin ajassa tämän oivaltaminen on elämän ja kuoleman kysymys.  Vain hyvä työhyvinvointi mahdollistaa organisaatioissa tämänlaatuisen kehityksen.  Tehtaan lattialla tehtävää työtä, rakentamista, hoito- tai hoivatyötä lukuun ottamatta työaikaleimaukset tai organisaation tiukat vaatimukset työpaikalla olosta eivät ole monessakaan työssä nykyaikaa, vaan menneen talven lumia, varsinkin nyt korona-aikana.  Ne eivät mittaa muuta kuin läsnäoloa.  Tätä tulisi kuitenkin miettiä myös sellaisessa työssä, jonka tulos tehdään määrätyllä paikalla ja määrättynä vuorokaudenaikana.  

Muun muassa kehitys, jossa yksinyrittäjien määrä on kasvanut trendimäisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tuo omat haasteensa.  Työvoimasta yhä isompi osuus on itsenäisiä työntekijöitä, freelancereita, urakoitsijoita ja väliaikaisia projekti-työntekijöitä.  Yksinyrittäjien suuri määrä ja niiden verkostojen muodostamat klusterit haastavat johtamisen.  Kehitys on mennyt myös siihen suuntaan, että yhä useammassa yrityksessä tiiminjohtaja johtaa tiimiä, jossa työntekijät työskentelevät eri paikkakunnilla, kansainvälisissä yrityksissä useassa maassa tain maanosassa.  Kun työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, edellyttää se muutoksia työmarkkinoilla, mutta myös lainsäädännössä ja sosiaaliturvassa.  Tämäkin kehitys tapahtuu viiveellä, koska oikeat signaalit työmarkkinoiden kehitysvaiheesta tulevat poliittiseen päätöksentekoon aina myöhässä.  Monissa firmoissa ja julkisissa yhteisöissä parantamisen varaa varmasti löytyy tiimihengen luomisen osalta.  Kaikki tämä kehitys nopeutuu koronan johdosta.   

Oliko muutos ja sen vaikutukset ennen paremmin ennakoitavissa, kuin nyt?  Ei varmaankaan, vaikka muutos olisi ollutkin jonkun verran hitaampaa, kuin juuri nyt.  Ajatelkaammepa vaikka älykännyköitä.  Taskussamme on ihmelaite, joka on muuttanut elämäämme ja yhteydenpitoamme ennennäkemättömällä tavalla.  Älykännykkä on muuttanut arkeamme tavalla ja nopeudella, johon aikaisemmat laitteet eivät ole pystyneet.  Älylaitteiden sovellusten kehittäjillä ei ollut tietoa siitä, miten totaalisesti ne vaikuttavat ihmisten elämään, kun ne saavuttivat isot massat.

Mikäli yrittäjät ja yritykset tästä koronakriisitilanteesta huolimatta jaksavat kehittää toimintaansa, innovoida toimintansa erilaiseen tulevaisuuteen, ollaan onnistuttu.  Korona muuttaa maailmaa kuitenkin sen verran, että monen yrityksen tulee miettiä uusia toimintatapoja.  General Electricin johtaja Jack Welch totesi aikoinaan ”Kun ulkoiset muutokset tapahtuvat nopeammin kuin sisäiset, on loppu lähellä.”  Hän puhui yritystoiminnasta, mutta sama pätee myös yksilöihin, ts. mikäli emme ole mukana muutoksessa ja kehity, on toimintamme vaakalaudalla.  On enemmänkin todennäköistä, että koronakriisin jälkeisessä maailmassa vain ennakkoluulottomuus, yhteistyö, rohkeus muuttua ja toimia, ovat taloudellisen kasvun mahdollistajia. 

Elämme yritystoiminnasta

Meidän ei tule unohtaa, että elämme yritystoiminnasta, jonka kautta kaikki hyvinvointi luodaan yritysten kassoista kerättyjen erilaisten verojen muodossa julkisten palveluiden tuottamiseen.  Toisinaan tuntuu siltä, että tämä ei ole täysin kirkkaana mielessä valtakunnantason tai paikallistason päättäjillä ja olennainen tässä yksityisen yritystoiminnan ja julkisen sektorin kohtalonyhteydessä hämärtyy, jopa unohdetaan.  Valtion ja kuntien verojen kerääjänä tulee pitää kirkkaana mielessään tämä kohtalonyhteys eikä sitä missään vaiheessa jättää poliittisilla päätöksillä taka-alalle tai unohtaa päätöksenteossa.  Yritykset kantavat yhteiskuntavastuun maksamalla ja keräämällä veroja yhteiskunnalle.

Olemme nyt meneillään olevan koronakriisin johdosta herkässä vaiheessa ja linjanvedot/päätökset tulevaisuuden puolesta on mietittävä tarkkaan.  Helppoa tämä ei ole, koska tietomme kehityksestä tässä erityisessä tilanteessa on puutteellinen.  On ajattelematonta sanoa, että yritykset jopa perusteettomasti huutavat valtiota apuun tässä kriisitilanteessa.  Yritysten kassoista nämä julkisen sektorin kassavarat on kerättykin ja niin kerätään tulevaisuudessa myös julkisen sektorin nyt kasvavan velan takaisinmaksuun.  Tämän johdosta kaikki päätökset tulisi lähteä lähtökohdista, joiden takana on yritysten pärjääminen ja näin hyvinvointivaltion turvaaminen. 

Hyvin todennäköisesti kaikenlaisten yritystukien myöntämisessä ollaan tästä eteenpäin varovaisia ja katsotaan asioita tarkemmalla syynillä.  Näinhän pitäisi aina olla, mutta tämän kriisin nopeat vaikutukset ovat yllättäneet kaikki, joten hutejakin tässä toiminnassa on tullut.  Valtion kassa ja velkaantumisvauhti taipuu tästä eteenpäin hyvin todennäköisesti tukemaan vain kasvusta ja kannattavuudesta aikaisemminkin huolta pitäneitä yrityksiä.  Toiminnan kannattavuus tulee olla kaiken A ja O.  Toiminnan kannattavuus ja tuottavuuden parantaminen ovat liiketoiminnassa asian perusytimessä.  Tällöin puhutaan asian tärkeimmästä osasta.  Kehitystoiminnalla lisätään tuottavuutta, jonka kasvu lisää taas kannattavuutta.  Yritykset, jotka ovat kehitystoiminnallaan lisänneet tuottavuutta jo ennen koronakriisiä, ovat vahvoilla kriisin aiheuttamien ongelmien edellyttämien tukien ja rahoituksen vastaanottajina.  Digitalisaatio ja uusi tekniikka on tässä yksi keskeinen ydinasia. 

Yritykset, jotka ovat taistelleet heikon kannattavuuden kanssa jo ennen koronakriisiä, ovat huonommassa asemassa.  Talouden rattaiden hitaampi pyörintä tai jopa seisahtuminen niin kuin monelle toimialalle on nyt käynyt, on myrkkyä kaikille yrityksille, mutta erityisesti heikosta kasvusta ja kannattavuudesta jo valmiiksi kärsineille yrityksille.  Etenkin niille yrityksille, joiden kassapuskureiden taso on heikko, ja jotka jäävät jostain syystä julkisen sektorin tukitoimien ulkopuolelle, on edessä kovat ajat.   

Kun elinkeinolta viedään jalat alta valtiovallan rajoitustoimenpiteiden johdosta, on todellakin syytä kohdistaa vakavaa ajatusta ja pohdintaa sille, että onko virussairaus vai yritystoiminnan ja sosiaalisen kanssakäymisen osittainen tai totaalin sulkeminen kuinka painava tässä kokonaisuuden vaakakupissa.  Mikäli virussairauden vaikutusten painoarvo on poliittisissa päätöksissä selvästi etusijalla, tulisi tarkkaan punnita myös yritystoiminnoille ja sosiaaliselle kanssakäymiselle aiheutuvaa haittaa ja miten se vaikuttaa inhimilliseen käyttäytymiseen.   Yhä enemmän on tullut seuraavanlaista ajattelua; varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa, usein sanotaan, että en pelkää virustartuntaa, enemmän pelätään sitä, miten työllistyminen ja sosiaaliset vaikutukset tulevat vaikuttamaan kielteisesti.   Maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntija, brittiprofessori David Nabarro kiinnitti lokakuussa 2020 huomiota tähän ongelmaan ja kehottaa välttämään yhteiskuntien laajoja sulkemisia.  Hänen mukaansa ainoa hetki, kun sulkemiset voidaan hyväksyä, on lisäajan hankkiminen terveydenhuollon uudelleenjärjestelyjä ja tarpeita varten.  Muuten emme mielellään käyttäisi laajoja sulkemisia.

Saattaa olla, että tämä pirullinen koronakriisi nopeuttaa rakennemuutosta ehkä jopa liian nopeatempoisessa tahdissa niin, ettei ehditä sopeuttaa toimintoja.  Niin yritysten kuin julkisen sektorin on muutettava toimintaansa uuden tilanteen edessä.  Miten tämä tulee vaikuttamaan julkisiin palveluihin ja yritystoimintaan tässä uudessa, nopeasti eskaloituneessa tilanteessa, on hämärän peitossa.  Mikäli tämä karsii tähän asti sellaista yritystoimintaa, jotka eivät ole aikaisemmin pystyneet tai osanneet kerätä kassoihinsa kestävyyspuskureita, tulee konkursseja ja työttömyyttä.  Riskinjaon lainalaisuudet eivät ole muuttuneet mihinkään.  Ikäviä aikoja saattaa olla tulossa monille yrittäjille ja työttömiksi joutuville.  Ei tähän tilanteeseen taida olla kenelläkään sitä ainoaa oikeata lääkettä.  Eteenpäin on kuitenkin mentävä.  

 

LÄNSIRAJA SULKEUTUI 19. MAALISKUUTA 2020 – AVAUTUI 26. SYYSKUUTA JA SULKEUTUI TAAS 5. LOKAKUUTA

Kun täällä Länsirajalla Ruotsin ja Suomen väline raja koronakriisin johdosta sulkeutui keväällä 2020, olimme täällä rajalla todellakin tottumattomuuden tilassa.  Eniten se vaikutti Tornio-Haaparannan rajalla, jossa ennen rajan sulkemista ylitti rajan vaihdellen 30 000 henkilön molemmin puolin päivässä, mutta hankaloitti rajaliikennettä koko Tornionlaaksossa ja Suomen ja Norjan välistä rajaliikennettä Ylä-Lapissa.  Kun rahtiliikenne ja työmaaliikenne oli sallittua yli rajan, putosi raja liikenne 2 000:een henkilöön, josta se on nyt rajoitusten helpottumisen myötä kasvanut huomattavasti.

Se oli Suomi, joka rajat sulki, ei Ruotsi.  Vahvasti taloudellisesti, sosiaalisesti ja työmarkkinoissa integroitunut raja-alue molemmin puolin rajaa oli nyt rajalta kiinni.  Vaikka tästä tilanteesta kaikki alueet kärsivät, tämä on raja-alueelle kuitenkin lisäharmi, joka panee todella huolestumaan kriisistä.  Rajan merkitystä ei Suomen hallituksessa kait ymmärretty, koska keskustelua rajan sulkemisesta ei tarpeeksi käyty, eikä otettu paikallisten asukkaiden mielipiteitä huomioon.  Pendelöinti raja-alueen yhteisille työmarkkinoille onneksi sallittiin.  Olen nähnyt Länsirajalla Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen (1995) pari kertaa tapahtuneen sellaista, että sai huomata siinä oleva rajan, mutta kummallakaan kerralla se ei juurikaan koskettanut rajaseudun yrityksiä tai asukkaita, niin kuin nyt nämä koronarajoitukset.

Ensimmäinen rajan sulkupäivä oli torstai.  Olin edellisellä viikolla käynyt Haaparannalla sijaitsevassa torniolaislähtöisen yrittäjän autokorjaamossa sopimassa ajan auton korjaamisesta.  Varattu aika oli rajan sulkeutumisajankohdan seuraavana maanantaina.  Ajoin rajalle ja kysyin rajavartioston edustajalta pääsenkö seuraavana maanantaina korjauttamaan autoani Haaparannalle, kun yrittäjä oli ehtinyt jo varaosankin torniolaisesta liikkeestä tilata.  Hän vastasi, että jos nyt menisit, niin päästäisin, maanantaista en osaa sanoa vielä mitään, kun tilanne elää.  Niinhän se autonkorjauskeikka sitten sai jäädä.  Hallituksen ja rajavartiolaitoksen käyttäytyminen oli harhaan johtavaa, koska linjaukset olivat vain suosituksia eivät määräyksiä.  Perustuslain mukaan suomalaisilla oli oikeus poistua maasta ja tulla takaisin.  Tämä oikeus vähintäänkin kyseenalaistettiin, kunnes professori Martin Schein kirjoitti asiasta.  Sen jälkeen tilanne rajalla selkiytyi ja perusoikeudet mahdollistivat rajan asukkaiden liikkumisen.

Toisen kerran jouduin tekemisiin rajavartioston kanssa, kun menin pilkille rajajoelle Vojakkalassa.  Paikalle ajoi kaksi rajavartioston moottorikelkkaa.  Keskustelin kahden nuoren rajavartijan kanssa tilanteesta.  Ymmärtääkseni he olivat Lapin rajavartioston henkilökuntaa, kun tuntuivat ymmärtävän rajaseudun asukkaiden reaktioita rajan sulkemiseen.  Sanoivat, että mene vain pilkille väylään, mutta älä mene Ruotsin puolelle.  Kuulin jälkeenpäin, että pilkille saa mennä Ruotsin puolelle, kunhan ei nouse maihin.

Raja-alue molemmin puolin rajaa, sen ihmiset ja heidän toimintansa ovat niin integroituneet, että kanssakäyminen on päivittäistä.  Länsirajalla kahden maan historia on luonut tornionlaaksolaisen kulttuurin.  Rajasulun kestäessä pitempään saamme olla huolissamme niistä kymmenien vuosien aikana tehdystä työstä rajat ylittävän yhteistyön hyväksi. 

Rajanylityksiä ja valvontaa helpotettiin toukokuun puolessavälissä jonkin verran, mutta huvikäyntejä tai kaupassakäyntejä toisessa maassa ei suositeltu.  Rajan ylittämistä ei suomalaisilta voida kuitenkaan estää, koska perustuslain mukaan suomalaisilla on oikeus lähteä maasta ja tulla maahan.  Hallituksen ja Rajavartiolaitoksen ohjeet ovat siis olleet vain suosituksia, vaikka ne muotoiltiin enemmänkin keväällä ”määräyksen” muotoon. 

Mietityttää kuitenkin se, miksi rajavalvontaa jatketaan, vaikka jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus ylittää raja ja tulla takaisin Suomeen.  Eikö riittäisi, että näitä suosituksia pidettäisiin yllä ja niistä tiedotettaisiin ahkerasti, ja rajan vartiointi virallisilla ja muilla rajanylityspaikoilla lopetettaisiin, samoin rajavartioston autojen jatkuva kulkeminen ja helikopterien lennättäminen raja-alueella Tornionlaaksossa.  Tälläkin on hintansa.  Norrbottenissa on kuitenkin verrattain vähän tartuntoja, ei Norrbotten ole Tukholma, eli tarkoitan tällä sitä, että mielestäni Suomen ja Ruotsin erilainen strategia koronakriisissä ei ole välttämättä perustelu rajan kiinnipitämiseen.  Entä sitten Norjan raja, kun Norjassa ollaan enemmän Suomen linjoilla kriisin torjunnassa.  Kun rajat ylittävää kauppaa, yrittämistä, työssäkäyntiä ja sosiaalista kanssakäyntiä vähintäänkin hankaloitetaan, herättävät hallituksen perustelut ristiriitaisia tunteita.  Saammehan me matkustaa Helsinkiin, jossa on paljon tartuntoja.  Tällaista pohdintaa käytiin kevään aikana.

Raja avautui ja rajavalvonta lopetettiin syyskuun lopussa.  Rajavartijat hävisivät rajalta perjantain 25. syyskuuta ja lauantain 26. syyskuuta välisenä yönä.  Koronatilanteen jälleen pahetessa rajavartijat palasivat rajalle maanantaina 5. lokakuuta.  Rajat olivat täysin auki, siis vain viikon 40. Tilanne on kuitenkin nyt rajan ylittämisen kannalta parempi, koska rajakunnat niin Ruotsissa, Norjassa kuin Suomessa luetaan ns. rajayhteisöalueeseen.  Tämä tarkoittaa sitä, että rajayhteisöalueelta voi matkustaa rajat ylittäen toisen maan rajakuntaan ilman vierailun aikaisemmin edellyttämää karanteenia.  Tilanne on vielä vuoden 2020 lopussa päällä ja alkuvuodesta 2021 Haaparannan tautitilanne oli ilmaantumisluvulla mitattuna selvästi huonompi kuin Torniossa.  Noin tammikuun puolessavälissä Haaparannan ilmaantuvuusluku oli 908/100 000 ja Torniossa 107/100 000.  Länsi-Pohjan puolen tartunnoista kerrottiin useamman tulleen Ruotsin puolelta Haaparannalta.

Miten pohjoismaisen yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen kävi koronakriisissä

Luottamus toisiin ja viranomaisiin katsotaan yleensä kuuluvan osaksi pohjoismaisia arvoja, ja juuri nämä arvot erottavat alueemme useimmista muista alueista. Pohjoismaiden ministerineuvoston raportin (2017) mukaan luottamus on Pohjoismaiden yhteistyön perusta.  Luottamus kansallisiin viranomaisiin on ollut vahvaa kaikissa Pohjoismaissa kriisin puhkeamisen jälkeen, kun taas luottamus Pohjoismaiden, sekä valtioiden että väestön välillä, on heikentynyt voimakkaasti.  Poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden kommentit, puhumattakaan sosiaalisessa mediassa käydyistä keskusteluista, ovat olleet synkkää lukemista ja pohjoismainen yhteistyö on loistanut poissaolollaan”.  Näin kirjoittaa Pohjola-Norden lehti artikkelissaan (nro 2/2020)

Tämä valitettava ilmiö on näkynyt myös länsirajalla.  Sosiaalinen media on nyt mikä on, heittää perusteettomasti pensaa liekkeihin.  Se, että päättäjät ja muukin media ovat kommeteillaan silittänyt pohjosmaista yhteistyötä vastakarvaan.  Ei ole muuta keinoa, kun rakentaa luottamus uudelleen ja vahvistaa pohjoismaita yhteistyötä.  Menetetty luottamus saattaa olla usein työlästä rakentaa uudelleen kukoistukseen, mutta muuta mahdollisuutta ei ole, kun tehdä tämä työ.  

Tornio - Haaparanta on ollut ennenkin maailman keskipiste

Vuonna 2015 Tornioon tuli Ruotsin puolelta Haaparannan kautta suuri määrä pakolaisia, parhaillaan 500 päivässä.  Ajoin kerran kyseisenä vuonna helteisenä syyskuun päivänä Grannikatua pitkin Torniosta Haaparannalle.  Näky oli aikamoinen, jopa pelottava.  Pakolaisia, naisia, miehiä ja lapsia oli rajalla parisataa metriä pitkä sekava jonomuodostelma, jossa pakolaiset seisoivat kantamuksineen nelirivissä.  Paikalla tuli ambulanssi, koska luultavasti raskaana olevan nainen oli jonossa kovassa helteessä pyörtynyt. 

Tilanne näytti olevan haastava niin viranomaisille kuin pakolaisille, koska tulijoita oli ajoittain niin paljon, että vastaanottokapasiteetti oli todella lujilla.  Pakolaiset vietiin ensi busseilla muutaman sadan metrin päässä olevaan vastaanottokeskukseen, entiseen yhteislyseoon, joka oli taas keskipisteenä.  Kirjan lukeneet muistatte varmaan mainitsemani koulurakennuksen historiasta kasakkakasarmina, saksalaisten sotilaiden keskuksena, sotasairaalana ja koulunamme.  Kaikkinensa Tornion vastaanottokeskus hoiti pakolaistulvan vaatimat toimenpiteet erinomaisen hyvin, vaikka vastaanottokeskuksen perustamista Tornioon muutama kaupunginvaltuuston jäsen vastustikin.  Mitenhän asia olisi muuten järjestetty, tulisi näiltä asiaa vastustaneilta kysyä.

Tornio ja Haaparanta olivat joskus ennenkin maailman keskipiste. ”Vuosien 19141918 aika muodosti pienelle rajakaupungille Torniolle ja sen Ruotsin puoleiselle sisarkaupungille Haaparannalle historiallisen ja poikkeavan ajanjakson. Sinä aikana isot liikennemäärät ja maailmankuulut henkilöt kulkivat kaupunkien kautta, rajakaupungeista muodostui vankeinvaihtopiste, alue muodosti jääkäriliikkeen salaisen kulkureitin keskeisen paikan ja Tornio sai kokea myös Suomen vapautumisen ensi tuskat taistelujen muodossa. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Torniosta muodostui ainoa yhteys Venäjän läntisiin liittolaisiin. Ensi vaiheessa ainoan yhteyden Haaparannan ja Tornion välillä muodosti maayhteys Suensaaren pohjoisosasta Näränperän kautta ja saaren eteläosasta puinen Handolinin silta. Rautatie oli siinä vaiheessa rakennettu Tornioon nykyiselle rautatieasemalle asti ja Ruotsin puolella Karungiin. Liikennemäärien ja tavaroiden suunnattoman lisäyksen vuoksi rautatien teko Torniosta Karunkiin käynnistettiinkin välittömästi syksyllä 1914.” (Wigipedia) 

Rajat ylittävä yhteistyö on mahdollisuus

Rajalla ja sen historialla on ollut suuri merkitys raja-alueen taloudelle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle.  Näin tulee tulevaisuudessakin olemaan, myös koronakriisin jälkeen.  Tämä on myös päättäjien tiedostettava ja nähtävä kahden maan kanssakäymisen mahdollisuudet.  Rajan yhteys tulisi varsinkin rajakuntien päätöksenteossa nostaa korkeammalle ja analysoida ahkerasti rajayhteistyön positiivisia mahdollisuuksia. 

Tämän päivän kuulento on 5 G ja tietokoneen huikeat mahdollisuudet

Kirjoitin viime vuonna kirjassani Muutoksen pyörre muutoksesta ja kehityksestä yllä olevalla otsikolla.  Vaikka elämme nyt koronakriisin keskellä emmekä tunne sen aiheuttamia kaikkia seurauksia, on usko teknologian ja lääketieteen voittokulkuun ainoa oikea asenne.  Koronakriisin jälkeiseen aikaan mahdollisesti jossain vaiheessa tulevat finanssikriisin tuomat ongelmat maailmantaloudelle saattavat hidastaa teknologian kehitystä, mutta vai hidastaa.

Suomessa menneen kuuden vuosikymmenen aikana bruttokansantuote on viisinkertaistunut, metsien kasvu on yli kaksinkertaistunut, henkilöautojen määrä on satakertaistunut, kaukomatkoja tehdään niin, kuin ennen vierailuja naapurikylään, kulutustavaroita valmistetaan - ei korjattavaksi vaan periaatteella – uusi hankitaan vioittuneen tilalle.  Esimerkkejä menneiden vuosikymmenten aikana tapahtuneesta kehityksestä löytyy.  Ne eivät ole kaikki kestävällä pohjalla ja ovat perustuneet fossiiliseen energiantuotantoon. 

Tästä eteenpäin muutoksen on jatkuttava niin, että energiaa tuotetaan uusituvilla energialähteillä ja ydinvoimalla, vain minimaalisesti fossiilisilla polttoaineilla, tieteen innovaatioita käytetään energian ja muiden luonnonvarojen kestävään käyttöön ja kiertotalouden mahdollisuudet käytetään maksimaalisesti.  Luonnonvarojen kestävässä käytössä vaadittava muutos on nopea ja valtava.  Monet tutkijat meillä ja maailmalla ovat tähän heränneet, eivät niinkään poliitikot ja keskuspankit.  Kaikissa julkisissa ja myös yksityisissä investoinneissa ja rakentamisessa fossiilittomuus ja mahdollisimman pieni päästöttömyys on nostettava investointipäätösten tärkeimmäksi kriteeriksi.  Yritysten mielenkiinto ympäristöasioihin ja fossiilittomuuteen on Suomessa kovassa kasvussa.  Yhä useampi yritys edellyttää alihankkijaltaan suunnitelmaa ympäristöasioista ja suhtautumista ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tavaroiden tai palveluiden tuotannossa.  Eniten maailmaa tulevat muokkaamaan uusi teknologia, ilmastonmuutos ja sen torjuntaan käytettävät toimenpiteet, sekä muuttoliikkeet. 

Meillä on välineet selviytymiseen hallussamme.  Osa välineistä ja toimintatavoista ovat valmiita, osa kehittyy muutoksen hallinnan avuksi.  Muun muassa tällaisia välineitä ja toimintatapoja tarvitsemme: Eteenpäin menevä, puutteita tiedossamme täydentävä tiede, joka tuo uusia puhtaita teknologioita ulottuvillemme, hyvä hallinto, elinikäisen oppimisen tuominen kaikkiin organisaatioihin, strategisen hyvinvoinnin johtamisen malli, Meillä on myös käytössä Suomen maatalouden tehokkuus ja puhdas tuotanto, ruuantuotannon uudet innovaatiot, metsän tervehdyttävien vaikutusten tiedostaminen, kehittyvä lääketiede, teknologisesti kehittynyt ja ympäristön kannalta maailman paras puhtaasti toimiva teollisuus, kansainvälinen kauppa, kansainvälinen yhteistyö, demokratia ja kriittinen ja vapaa media. 

Tämän päivän kuulento (viittaan tässä kirjassa mainitsemaani pappani mielenkiintoon uuden tekniikan seuraamiseen) on 5G–verkko ja tietokoneen huikeat mahdollisuudet muuttaa maailmaa.  Muuttuuko maailma aina paremmaksi teknologisten innovaatioiden kautta, kun jopa teknologioiden kehittäjillä ei ole tietoa siitä, miten uusi teknologia vaikuttaa oikeasti ihmisiin ja maailmaan.  Toteutuuko innovaation kehittäjän tavoite, vai johtaako kehitys tavoitteen karkaamiseen, kun uusi teknologia saavuttaa isot massat.  Älypuhelimen vaikutuksista ihmisiin keskustellaan ja tutkitaan kaikkialla.  Se mikä on varmaa, uudet innovaatiot ja teknologinen kehitys muuttaa käyttäytymistämme, tekemistämme ja maailmaa.  Maiden hallitusten ja ihmisten pysyminen mukana tässä kehityksessä on haaste, joka tulee ratkaista.  Hallitusten, kansainvälisten yhteenliittymien ja järjestöjen tehtävä on toimia niin, että uuden teknologian käyttö on turvallista ja hyödyttää kansalaisia.  Kansalaisten tulee pitää huolta media-, digi- ja tekoälylukutaidostaan.  Suhtautuminen elinikäiseen oppimiseen on tässä muutoksessa välttämättömyys. 

Nyt 2019 Suomella menee monella mittarilla mitattuna paremmin kuin koskaan.  Suomalaiset on rankattu kahtena vuonna peräkkäin jopa maailman onnellisimmaksi kansaksi.  Ovatko tämän onnellisuusselvityksen premissit joltain osin hukassa, kun silti turvattomuuden tunne tuntuu keskusteluissa lisääntyvän ja tulevaisuus näyttää ahdistavalta.  Tämä johtunee siitä millaisen murroksen keskellä seilaamme Suomessa ja maailmalla, ja miten ymmärrämme ja otamme murroksen omissa mielissämme huomioon.  Internetin ja sosiaalisen median vaikutus kehitykseen tai politiikkaan, trollaus, erilaiset kuplat, väärien tai räikeästi yksinkertaistavien vastausten antaminen oikeisiin kysymyksiin politiikassa, populististen ääripuolueiden kannatuksen nousu, huoli ilmastonmuutoksesta ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen millaiselta tulevaisuus näyttää mielissämme.

Nyt näihin huolenaiheiden joukkoon on liittynyt kuin salama kirkkaalta taivaalta maailmanlaajuinen koronakriisi.

 

MENEILLÄÄN OLEVAT SUURET KRIISIT

Vaikka kehitys ei aikaisemminkaan ole ollut ongelmatonta, mutta sotia lukuun ottamatta ongelmia on pystytty kansainvälisellä yhteistyöllä ratkomaan ja menemään eteenpäin.  Uskon, että näin käy nytkin, jossain vaiheessa koronavirus selätetään, vaikka positiivinen päätöksenteko ja kehitys saattaa pandemian johdosta monelta osin hidastua.  Nyt pitää oppia sietämään epävarmuutta.  Tarvitaan resilienssiä eli sopeutumis- ja selviytymiskykyä ennakoimattomissa, yllättävissä ja vaikeissa muutostilanteissa.  Entiseen normaaliin emme kait palanne, emmekä tiedä vielä mikä on uusi normaali. 

Kuten edellä on todettu, on tulevaisuus tällä hetkellä koronakriisissä sumuinen, joten emme tiedä tarpeeksi tulevasta.  Otaksun kuitenkin, että ihmiskunta ponnistelee tulevaisuudessa edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi.  Meillä on siihen hyvät edellytykset ja välineet selviytymiseen hallussamme, kunhan emme me ja ympärillä maailmalla olevat kansakunnat unohda rakentavaa yhteistyötä.  Esimerkiksi kunnianhimoiset ilmastotavoitteet on kyllä kansainvälisesti hyväksytty, mutta toteuttaminen on jäänyt vaatimattomaksi.  Tämänlaatuiset pattitilanteet eivät ongelmia ratkaise, vaan on toteutettava yhdessä sovitut tavoitteet.

On väistämätöntä, että koronapandemian ohella meneillään olevat suuret kriisit, ilmastonmuutos, siirtolaisuus, lajien massasukupuutto, kasvava rasismin määrä, ovat asioista, joille on pakko tehdä jotain.  Kansainvälinen yhteistyö on näiden kriisien ratkaisemisessa täysin välttämätöntä.  Huolestuttavaa on, että näiden niin sanottujen kansainvälisen yhteistyön aikaisemmin mainitsemani "esitaistelijat", isojen, maailmaan todella isosti vaikuttavien kansakuntien johtajat vetävät poliittisesti monessa asiassa liinat kiinni vastoin yhteistä hyvää.

On kaiketi hedelmätöntä hakea ongelmiin syyllisiä.  Sitäkin on ainakin nopeasti syntyneen maailmanlaajuisen koronakriisin osalta tapahtunut.  Sitten ovat myös kaikenkirjavat salaliittoteoriat nousseet jossain päin maailmaa esiin.  Jonkin verran on tapahtunut myös kansallisia ylilyöntejä vain omien kansalaisten pelastamiseksi.  Esimerkkeinä tästä ovat suojavarusteiden kansainvälisessä kaupassa ja ruokaa vievien maiden ajatuksista pienentää ruuan vientiä.  Toivottavasti viimeksi mainittu ei saa siipiä alleen, ei ole ainakaan vielä merkittävässä määrin saanut.  Totta on niin, että valtioiden pitää tehdä koronatilanteessa kaikkensa kansalaistensa hyväksi, mutta kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta kriisin hoitamisessa ei saa unohtaa.  Uskon, että kansalaiset eri maissa haluavat pitää rajat auki kansainväliselle kaupalle ja rakentavalle kanssakäymiselle.

Kiinasta kuuluu kummia

Syksyllä lokakuun alussa 2020 Kiinasta kuuluu uutista, että korona olisi kukistettu.  Kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n 5. lokakuuta julkaistun tilaston mukaan Kiinassa on viimeisen viikon aikana havaittu 155 koronatartuntaa.  Suomessa tautitilanne kiihtyy, tartuntoja oli viikossa 667 ja Yhdysvalloissa yli 296 000.  Mikäli Kiinan luvut pitävät kutinsa, voidaan kait puhua jopa ihmeestä.

Suomen Kuvalehden (SK 41 9.10.2020) artikkelissa kirjoitetaan Kiinan ihmeestä: ”Kiinassa on lokakuun alussa vietetty koronavuoden 2020 toistaiseksi suurinta matkailutapahtumaa maailmassa.  Maan kansallispäivänä 1. lokakuuta alkanut ja keskisyksyn juhlaan yhdistetty Kultainen viikko on kahdeksan päivän perinteinen lomaputki.  Se vei nyt noin 550 miljoonaa kiinalaista eri puolille kotimaataan kuluttamaan säästöjään, jotka jäivät viime kevään aikana käyttämättä koronaepidemian tukahduttamiseksi asetettujen ankarien liikkumisrajoitusten takia.”  Lehden mukaan Kultainen viikko on presidentti Xi Jinpingin hallinnon näytös ja Kiinan koronatoimet näyttävät kansalaisten silmissä menestystarinalta. 

Ankaria liikkumisrajoituksia on yksivaltaisen hallinnon toimesta mahdollista toteuttaa.  Samoin voidaan toteuttaa ”vapaaehtoisia” koerokotuksia massoille.  Toisinajattelija Ai Weiwei painottaa, että ”Kiina on poliisivaltio, eikä kommunismi ole ideologia, joka suojelee ihmisoikeuksia tai ihmisarvoa.”  Kun Markus Leikola kirjoitti keväällä Verkko-Särössä 13.4. https://bit.ly/2zLiDmJ ,  ”demokraattisesti johdetut valtiot ovat onnistuneet koronainfektion hallinnassa tilanteeseen nähden hyvin. Onnistumiseen vaikuttaa toki valtion johto ja sen asettamat säännöt, mutta ennen kaikkea siihen vaikuttaa kansa, joka uskoo demokratiaan ja tottelee noita sääntöjä.”   Kiinan ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa polkeva yksivaltaisen hallinnon malli ei sovi demokratiaan, eikä koronakriisiä ole mahdollista hoitaa Kiinan tavoin.

Valtion ja aluejohdon asettamat hyvin tilanteeseen sopivat säännöt ja rajoitukset ovat avainasemassa, mutta vielä enemmän avainasemassa on kansa.  Demokratiassa ihmisten vapaudet nostetaan tikunnokkaan, ne ovat demokratiaan tottuneille päivänselvyys, mutta myös velvollisuudet ovat hankalassa tilanteessa ensiarvoisen tärkeitä.  Kaikkien organisaatioiden on tunnistettava tilanteen vakavuus ja toimittava sen mukaan. 

Kun organisaatioissa luodaan koronatilanteeseen säännöt on niiden noudattamista myös valvottava.  Mitä jos maailma on lukossa vielä vuoden?  Jos matkustamaan ei pääse ensi vuonnakaan ja isommat fyysiset tilaisuudet perutaan?  Jos tuosta ”Kiinan ihmeestä” (joka ei  ainakaan vielä kovinkaan vakuuta) voidaan vetää johtopäätös, maailma ei olisikaan lukossa vielä vuoden.

Sillä on väliä, puhutaanko suomalaisille totta (viitaan maskikeskusteluun) – kovassakin paineessa, on merkitystä.  Myös sillä osoittaako hallinto riittävää arvostusta kansalaisiaan kohtaan on merkitystä.  Koronakriisin jatkuessa näitä pitää pohtia.  Yhdessähän tässä pitää edetä, vai onko Kiinan ihmisoikeuksia kunnioimattoman linjan voittokulku tulevaa.  Toivottavasti ei, vaikka huolestuttavaa onkin kansallisten intressien nousu maailmalla ja kansainvälisen yhteistyön hiipuminen.

 

Mitä tapahtuu finanssimarkkinoilla 

Koronapandemian iskettyä valtioiden talouksiin ovat erilaiset elvytyspaketit ja elvytysohjelmat kiihdyttäneet uuden rahan luontia.  Valtiot velkaantuvat ennennäkemätöntä tahtia, niin myös Suomi, ja meno jatkuu ainakin vielä ensi vuoden puolelle.  Löysä politiikka torjui taloudellisen paniikin, mutta vaikutukset tuntuvat vuosien ajan.  Kun COVID-19 alkoi levitä ympäri maailmaa keväällä 2020, terveydellinen hätätilanne olisi saattanut laukaista talous- ja finanssikriisin.

 

Lokakuun puolessavälissä YLE:n MOT -ohjelmassa asiaa käytiin läpi mielenkiintoisella ja huomiota herättävällä tavalla.  Vaikka MOT –ohjelman tekijöillä on taipumusta alleviivata otsikkoja, jotka herättävät huomiota, käyn tässä läpi ja tulkitsen ohjelmassa esitettyä aineistoa ja mielipiteitä.  Joka tapauksessa valtioiden jättivelkaantuminen koronakriisin johdosta on väistämätöntä.  MOT –ohjelmassa kuvataan miten tämä rahoituskuvio toimii Euroopan Unionin (EU) sisällä.

EU:n 750 miljardin koronaelvytyspaketin lisäksi Euroopan Keskuspankilla (EKP) on oma elvytysohjelma, joka on kaksi kertaa suurempi kuin edellä mainittu eli 1 500 miljardia.  Tästä EKP:n elvytysohjelmasta ei juurikaan poliittista keskustelua käydä, vaan EKP tekee itsenäisesti päätöksensä.

EU-maiden johtajat pääsivät huippukokouksessa heinäkuussa 2020 yksimielisyyteen 1 820 miljardin rahoituspaketista.  Summassa on mukana 1 070 miljardin euron budjettikehys vuosille 2021 – 2027 sekä 750 miljardin kertaluontoinen avustus- ja lainapaketti koronaepidemiasta toipumiseen.

Miten sitä uutta rahaa sitten luodaan!  Suomen lainanotosta vastaava Valtionkonttori laskee liikkeelle esimerkiksi miljardin velkakirjan, joka siirtyy jälkimarkkinoille eli sijoittajalle.  On sijoittajia, jotka pitävät velkakirjan itsellään pitempäänkin, mutta tavallista on myös, että sijoittaja myy sen varsin nopeasti keskuspankille.  Tämä operaatio voi käydä siis hyvinkin nopeasti.  Ennen velkakirjat olivat paperisia, nyt niitä siirrellään sähköisesti, kun haetaan sijoittajia ja operaatiot saattavat olla hyvinkin nopeita. 

Miksei sitten Valtionkonttori siirrä velkakirjaa suoraan Keskuspankille.  Tällainen kierrätys tehdään jälkimarkkinoiden kautta, koska EU:n perussopimus kieltää Keskuspankkeja lainaamasta jäsenvaltioilleen.  Siis juridisesti Suomen Pankki tai EKP eivät lainaa valtioille, mutta käytännössä lopputulos on tämän jälkimarkkinoiden kierrätysoperaation kautta täysin sama.  Velkakirja on jälkimarkkinoilla hyvin lyhyen ajan ennen kuin se siirtyy Keskuspankille.  Tällainen menettely tuntuu siltä, että EU:n perussopimusta kierretään.  EU:n perussopimuksen kielto Keskuspankkien lainaoperaatioille on tehty varmistamaan, ettei luottamus rahaan katoa ja hyperinflaation vaara pysyy poissa.  Näin sitä vaan ”tuulisissa olosuhteissa” seilataan, jäsenmaat ja maiden keskuspankit näyttävät ottavan tämän annettuna.  Suomen valtio nojaa lainanotossaan poikkeuksellisesti vähän suomalaisiin sijoittajiin.

EKP:n arvopapereiden ja velkakirjojen osto-ohjelma pumppaa markkinoille 60 miljardia kuukaudessa, eli noin Suomen vuosibudjetin verran.  EKP:n 2015 aloitetulla osto-ohjelmilla haetaan näin hintavakautta ostamalla arvopapereita ja velkakirjoja.  Se on nostanut osakkeiden ja kiinteistöjen hintoja, koska sijoittajilla on nyt enemmän rahaa.

Finanssimarkkinat maailmalla ovat hektisiä.  Yhdysvallat, Japani ja Englanti ovat pumpanneet talouskasvua pönkittääkseen markkinoille rahaa miljarditolkulla, eli 12 biljoonaa euroa lukuna se näyttää tältä 12 000 000 000 000.  Se on 12 000 miljardia.  Mittaluokkaa voi kuvata myös seuraavasti.  Se on yhtä kuin Suomen valtion velka kertaa 100, tai Suomen budjetti kertaa 200, jokaiselle suomalaiselle siitä riittäisi 2,2 miljoonaa euroa ja jokaiselle maapallon asukkaalle 1 500 euroa. 

Koronaepidemiasta johtuva elvytyksen tarpeen toteutuminen tapahtuneessa mittakaavassa ei olisi ollut mahdollista ilman keskuspankkien elvyttäviä toimia.  Elämme historiallisia aikoja, mittakaavan voi ottaa sotataloudesta.  Ei EKP ole juurikaan onnistunut talouden ja työllisyyden suhteen aikaisemminkaan ja nyt on lisänä pirullinen korona.  Ikuisesti EKP:kaan ei voi näin voimallisesti elvyttää.  Mitä tapahtuu taloudelle ja työllisyydelle, kun elvytys jossain vaiheessa loppuu, on tuhannen taalan kysymys. 

Se miten maailmalle pumpataan rahaa luomalla rahaa ikään kuin tyhjästä, tuntuu hurjalta.  On aiheellista kysyä kuinka kauan rahajärjestelmä tällaista menoa kestää.  Mikäli luottamus rahaan menetetään, on sillä korkea hinta hyberinflaation muodossa.

Miljoonan ja miljardin eron voi kuvata myös siten, miten ongelmataho muuttuu. Argentiinalainen sananlasku toteaa ”Jos olet pankille velkaa miljoonan, sinulla on ongelma. Mutta jos olet velkaa pankille miljardin, pankilla on ongelma.”

 

Tarkastellaan leikillisesti rahamäärää pituuden mittayksiköillä

 Jo ennen koronaa maailmalla liikkuva rahamäärä oli uskomattoman suuri.  Tuntuu joskus siltä, että päättäjiltä menevät miljoonat ja miljardit sekaisin.  Kun liikkeellä olevaa rahamäärää kuvataan pituuden mittayksiköillä, havainnollistaa se rahamääriä.  Jos liikkeellä oleva raha olisi 100 euron setelipinona (näinhän ei todellisuudessa ole) ja käytetään pituuden mittayksiköitä olisi lopputulos seuraavanlainen:  100 euron seteleitä mahtuu sentin pinoon 100, eli rahamäärä olisi pinossa 10 000 euroa.  Kun pinotaan seteleitä metrin korkuiseen pinoon, mahtuu siihen sata sadan euron sentin nippua, eli rahamäärä olisi nyt miljoona euroa.  Jatketaan seteleiden pinoamista; metrin rahapinoja menee kilometrin korkuiseen pinoon 1 000, tämä kilometrin korkuinen setelipino on rahamääränä miljardi euroa (1 000 000 x 1000).  Edellä mainittu Yhdysvaltain, Japanin ja Englannin liikkeelle laskema 12 biljoonaa eli 12 000 miljardia olisi 12 000 kilomerin korkuinen rahapino.  

Uuden rahan luominen, muuttolintu ja vesiputkisto - mitä ihmeen yhteistä!

Kun vertaamme leikillisesti 12 000 kilometri rahapinoa ”muihin ihmeisiin” otan esimerkin muuttolinnusta ja vesijohdoista, toinen ei liity rahaan, toinen liittyy.  Suomessakin pesivä muuttolintu (punakuiri eli Limosa lapponica) teki juuri yhtäjaksoisen lennon maailmanennätyksen, yli 12 000 kilometriä yhteen putkeen Alaskasta Uuteen-Seelantiin https://bit.ly/3k5TpBR .  Kun käytetään edelleen esimerkkinä 12 000 kilometrin rahapinoa ja kaadetaan se, ulottuisi se siis Alaskasta aina Uuteen-Seelantiin.

Suomessa 12 000 kilometriä vesiputkia on lähes hajoamispisteessä.  Jos rahapino nyt kaadetaan, olisi se kilometreissä yhtä pitkä, kun korjausvaje on kilometreissä.  Tähän kummallisuuksia pursuavaan ajatuksenjuoksuun on tietenkin vielä todettava, ettei kilometrin vesijohtoremontti maksa miljardia euroa. Tätähän voisi jatkaa, mutta pyrin säästämään nyt tässä lopussa lukijaa.  Suomalaiset ovat tottuneet puhtaaseen juomaveteen, mutta maan alla korjaustarve ja -velka kasvaa.  https://yle.fi/uutiset/3-11196443  

Finanssialan digtalisaatio tuo haasteita

Euroopan Unionilla on haasteita myös finanssialan digitalisaation reippaassa etenemisessä.  Digitalisaatio muuttaa jatkuvasti finanssialaa ja luo uusia markkina-alueita. Se tuo kuitenkin mukanaan myös aivan uudenlaisia riskejä, mikäli nämä markkinat jäävät alan ”harmaalle alueelle” ja EU-sääntelyn ulkopuolelle. EU:n tulee päivittää finanssilainsäädäntöään koskemaan myös kryptovaluuttoja. Pääomamarkkinaunionin kehittäminen myös rahanpesun ehkäisemisessä Euroopassa on tärkeää. Aiemmin tänä vuonna kohua aiheuttanut Wirecard -finanssikorruptiotapaus paljasti vakavia puutteita eurooppalaisten pankkien valvonnassa, minkä vuoksi EU:lta edellytetään tehokkaampia keinoja rahanpesun kitkemiseksi. 

Kryptovaluutat eli digitaaliset virtuaalivaluutat ovat reilussa kymmenessä vuodessa kasvattaneet valtavat maailmanlaajuiset markkinat. Nykyisin tunnetaan lähes 5 600 kryptovarojen lajia, joiden kokonaismarkkina-arvo ylittää jopa 260 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Nämä virtuaalivaluutat ravistelevat tuntuvasti perinteisiä finanssimarkkinoita ja niiden rajoja, ja virtuaalivaluutat ovatkin saaneet myös EU-lainsäätäjät varpailleen. Parlamentti haluaa kehittää kryptovaluuttojen valvontaa ja edistää kuluttajan- ja sijoittajansuojaa, markkinoiden eheyttä ja rahoitusvakautta Euroopassa. Yksi näitä tavoitteita tukevista toimista on kryptovaluuttojen eurooppalaisen valvontaviranomaisen perustaminen, jolle parlamentti on osoittanut tukensa.

Pandemia tulo lisä syviä taantumia

Löysä politiikka torjui taloudellisen paniikin, mutta vaikutukset tuntuvat vuosien ajan

KUN COVID-19 alkoi levitä ensimmäisen kerran ympäri maailmaa keväällä 2020, terveydellinen hätätilanne saattoi laukaista talous- ja finanssikriisin. Amerikan rahoitusputket takavarikoitiin, kun yritykset hakivat käteistä, polkumyynnillä jopa omistamansa tavallisesti turvalliset valtiovarainministeriöt. Yritykset ja sijoittajat ympäri maailmaa ryntäsivät dollareiksi. Pohja putosi öljymarkkinoilta kysynnän romahdettua. Huhtikuussa West Texas Intermediate -raakaöljyn futuurihinta laski negatiiviseksi ja laski hämmästyttäväksi - 37 dollaria tynnyriltä.

Kun maat lukitaan, he kokivat syvimmän laskusuhdanteensa viime muistossa. Taloudellinen paniikki kuitenkin vältettiin. Pankit pysyivät huomattavan joustavina. Osa tästä on seurausta maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeisestä sääntelystä: jos ne olisi ajettu vuonna 2008, sulaminen olisi saattanut tapahtua. Mutta valtavat finanssipoliittiset elvytykset, valtion luottotakaukset ja keskuspankin toimet estivät myös monia tappioita kiteytymästä ensiksi. Keskuspankki astui valtiovarain- ja yrityslainamarkkinoille, mikä on merkki pääomamarkkinoiden kasvavasta merkityksestä luottolähteenä. Ärsyke auttoi elvyttämään henkiä Wall Streetillä, vaikka Main Street kärsi: elokuuhun saakka ja jälleen vuoden loppua kohti S&P 500 -markkinaindeksi oli ennätyskorkealla. Innostuneet yksityissijoittajat tulivat sisään. Ylivoima keskittyi aluksi sellaisten yritysten ympärille, kuten teknologia- ja terveydenhuollon yrityksiin, jotka menestyivät hyvin pandemiassa. Mutta kun uutiset tehokkaasta rokotteesta rikkoivat marraskuun alussa, se levisi kehittyville markkinoille.

 

2. syys, 2020

Kuva: Pixabay                                                                                                             

Juttelin erään yrittäjän kanssa koronaepidemian aiheuttamasta tilanteesta yrityksille kevättalvella rajoitusten astuttua voimaan.  Aina niin positiivinen ja kehittämiseen suuntautunut yrittäjä kertoi huolensa tilanteesta.  Hän totesi, että tuntuu siltä kuin kaikki olisi pysähtynyt.  Selvä huoli tulevaisuudesta oli käsin kosketeltava.  Tämä huoli koski enemmistöä yrittäjistä myös Torniossa.  Torniolaiselle yritystoiminnalle lisäharmina tuli sitten länsirajan sulkeutumisen muodossa.  Yhteisen rajat ylittävän yrittämisen ja työssäkäyntialue sai tästä liiankin vahvan negaation.

Parin viikon kuluttua sama yrittäjä soitti uudelleen.  Nyt oli toinen ääni kellossa.  Hänen yrityksensä oli saanut merkittävän kehittämistuen valtion rahaputkesta.  Akuutti huoli tulevaisuudesta oli tipotiessään ja ideat yrityksen toiminnan kehittämiseen päällimmäisenä.  Ideat olivat jo jonkin aikaa muhineet, mutta nyt niitä päästään toteuttamaan.  Usko siihen, että koronaepidemian jälkeen on tulevaisuutta, oli selvästi kasvanut.  Tässä tapauksessa ymmärrän tuen menneen oikeaan kohteeseen ja tulosta hyvin todennäköisesti syntyy. Huolesta uupuminen ei ollut enää läsnä.  Voidaksemme toimia kekseliäästi, meillä pitää olla odotuksena jonkinmoinen varmuus tulevaisuudesta, tässä tapauksessa yrittämisen tuloksellisuudesta.

Yritystoiminnan lainalaisuudet eivät ole tietenkään menneet mihinkään, riskin kantaminen kuuluu edelleen yritystoimintaan.  Kuitenkin valtion ripeät toimenpiteet tässä poikkeuksellisessa tilanteessa ovat nyt olleet erityisiä.  ”Silloin toimitaan, kun on toiminnan aika, vaikka hutien vaara on myös suuri”, kuten ministeri Lintilä totesi, ja edelleen jotenkin näin, ettei ”paloletkua ehditä vaihtaa, kun talo on ilmiliekeissä.  Jälkeenpäin arvioidaan, tuomitaan tai kehutaan.”  Mikäli hallitus onnistuu osaltaan pitämään luovuutta yllä tukitoimillaan, ollaan mielestäni onnistuttu.  Tietenkin sillä edellytyksellä, että kehitettyjä luovia ratkaisuja voidaan käyttää taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi.  Työtä ja asennetta tarvitaan luonnollisesti aina myös yrittäjiltä.

Maslowin tarpeiden hierarkiassa luovuus ja itsensä toteuttamisen tarve ovat tasakylkisen kolmion kärjessä.  Ne toteutuvat vain, jos fyysiset tarpeet, turvallisuuden tarve, yhteenkuuluvuuden tarpeet ja arvostuksen tarpeet ovat toteutuneet.  Nämä kolmiokuviossa luovuutta alempana olevat tarpeet toimivat ylempien tarpeiden pohjana.  Oivallus ja idea tulee, kunhan kykenee hetkeksi irrottautumaan arjen paineista. Luovuus tarvitsee toteutuakseen turvallisuutta ja fyysisten tarpeiden täyttymistä.  Tästä on kysymys myös yritysten kehittämisessä.   Kriisitilanteissa yrittäjän turvallisuus ja sen kokeminen korostuu.  Jottei luovuus sen johdosta jää toteutumatta ja yritystoimintaa jaksetaan kehittää, ovat tukitoimet tähän työväline, mutta määrältään ja ajallisesti rajoitettu. 

Tilanne koronaepidemian pauloissa on usvainen, eikä tiekarttaa tämän tilanteen ratkaisemiseen taida kenelläkään tässä vaiheessa olla.  Suunta ja tavoitteet on vain kirkastettava ja se tehdään kaiken kattavalla yhteistyöllä ja johtamistaidoilla.  Kun liiketoimintaympäristö muuttuu nopeasti epävarmaksi ja liikutaan kartoittamattomilla vesillä, kun tehtävien hoito vaatii suurempaa joustavuutta, on johtamistaidoilla ja luovuudella ratkaiseva merkitys muutoksessa.  Tämä tulee tiedostaa, vaikka eivät nämäkään avut aina auta.  Ensi syksyn kehitys ja pandemian mahdollinen toinen aalto, sekä viennin kehitys ratkaisevat paljon.  Onneksi rajat ylittävän yritystoiminnan ja yhteisen työssäkäyntialueen merkitys nyt tunnustettiin ja rajankäyntiä helpotettiin. Tämä oli osaltaan tarpeellinen ele torniolaisen yritystoiminnan hyväksi.

Martti Kankaanranta                                                                                                                               

6. helmi, 2020

Viestintä eli vuorovaikutus voidaan ymmärtää sekä sanomien vaihdannaksi että merkitysten tuottamiseksi. Lisäksi viestintä on määritelty yhteisen todellisuuden rakentamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen. (Wigipedia)

Jos jokin on haastavaa, niin viestintä.  Kuten viestinnän professori Osmo A. Wiio teesissään aikanaan totesi, että se epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.   Eikö avoin viestintä/vuorovaikutus ole sitten tarpeen!   Kyllä on, mutta se miten vastaanottajat siihen reagoivat mittaa sen, onko viestintä onnistunut vai epäonnistunut ja viestijä päässyt päämääräänsä.  Tässä onnistuminen on siis Wiion mukaan erityisen vaikeaa.  Viestijän vastuulla on, että viesti on tosi, selkeä ja ymmärrettävä, jolloin edellä mainittu sattuma saattaa astua useammin peliin.  Kaikessa komeudessaan ja hullunkurisuudessaan Wiion teesi tuntuu kuitenkin niin todelta.

Vastaanottajan vastuu onkin sitten toinen juttu.  Jos viesti on selkeä, ymmärrettävä ja tosi, seuraako siitä, että vastaanottajalla on velvollisuus tulkita se viestijän tarkoittamalla tavalla.  Asia on vähintäänkin problemaattinen.  Viesti on harvoin täysin objektiivinen ja viestin tarkoitus on saada vastaanottajassa viestijän kannalta positiivinen reaktio.  Pohtia sopii, mikä on lopulta viestijän ja vastaanottajan vastuulla.  Molemmat saattavat olla yksinäisiä ennen kuin "peukuttajien" parvi herää. 

Otetaan esimerkki populistisesta viestistä, sellaisesta, joka uppoaa suureen joukkoon.  Viesti voi olla hyvinkin vääristelty, jopa suoranainen valhe, mutta viestijä on onnistunut saamaan arveluttavan tai epäselvän sanomansa perille.  Se, että onko sen myönteisesti vastaanottava onnistunut vai epäonnistunut onkin sitten luku sinänsä.  Vastaanottaja saattaa käyttää viestiä kyseenalaisiin jonkun ideologian omaksumiinsa tarkoituksiin tai ei sitten ymmärrä tai halua ymmärtää valheen luonnetta.  Puhutaan ns. kuplaantumisesta, eli eletään omassa kuplassa, jota sosiaalinen media myös tehokkaasti ruokkii.  Se on selvää, että historiassa on aina asioita vääristelty.  Ihmisluonne, valta ja vallanhalu ovat pohjimmiltaan tekijöitä, jotka panevat puutteellisessa maailmassa vääristelemään tietoa, ja sillä on ollut seurauksensa.

Euroopan Unioni on menestystarina.  Tämä rauhan ja talouden liitto on oiva esitys kansojen välisestä yhteistyöstä.  Mistä sitten johtuu Brexit ja useissa kansallisvaltioissa lisääntynyt kritiikki Euroopan Unionia kohtaan?  Onko niin, ettei EU ole onnistunut viestittämään kaikesta siitä hyvästä, mitä se on saanut aikaan?  Näin varmaan osittain onkin.  Brittien enemmistö pani saavutetut EU:n hyödyt roskakoriin ja alistuu epävarmuudelle.  Euroopalle Unionin kaikenlainen repiminen on hallaa.  Alueet ja maanosat kilpailevat keskenään.  Tämä repiminen sopii esimerkiksi Kiinalle, Venäjälle ja Amerikalle paremmin kuin Euroopan Unionille.  Euroopan kehitykseen vaikuttaneilta kansallisvaltioilta tämä yhteistyöpunnerrus, sen jatkuminen, on elintärkeää, tärkeämpää kuin koskaan.

Mistä sitten saamme luotettavaa tietoa.  Ovatko sitten demokraattiset päätökset sisällöltään totta tai luotettavia.  Avaruustieteen professori Esko Valtaoja toteaa ”Maailmassa ei ole pulaa aatteista, ideologioista, uskonnoista, lobbareista poliitikoista, kaikki omaa asiaansa ajamassa ja jotain toista vastustamassa” hän penää kaikilta yhteiskunnan päätöksentekoon osallistuvilta hieman enemmän perustietoa maailmasta.  ”Demokratiassa kansa voi valita arvonsa äänestämällä, mutta tosiasioita ei voida valita enemmistöpäätöksillä.  Kansanedustajien riittävä enemmistö voi halutessaan muuttaa Suomen perustuslakia.  Vailla faktoja, vailla luonnontieteiden antamaa kuvaa maailmasta, maailmankuva ja päätökset voivat vääristyä kohtalokkaalla tavalla.  Tiedon sijasta vankkumattomaan uskoon, luuloon, tai eettiseen vakaumukseen turvautuva voi saada pahaa jälkeä aikaan lentokoneen ohjaimissa, eduskunnassa kuin omassa henkilökohtaisessa elämässäänkin.” (Kosmoksen siruja, Ursa 2010).

Martti Kankaanranta

1. marras, 2019

Ote 5 marraskuussa ilmestyvästä kirjasta Muutoksen pyörre 

Elämme länsimaissa yltäkylläisyydessä, vaikka globaali työn tarjonta on merkittävästi suurempaa kuin työn kysyntä.  Tällainen tilanne tuo aina jossakin päin mukanaan työttömyyttä ja eriarvoisuutta.  Saimme kokea 2015 ison muuttoliikkeen Eurooppaan maista, joissa on huonon hallinnon seurauksena korruptiota, korkea työttömyys, levottomuutta ja eriarvoisuutta.  Eurooppalaisilla yhteiskunnilla on kuitenkin rajalliset resurssit hoitaa tämänkokoista 2015 tapahtunutta isoa muuttoliikettä.  Mahdollisesti jossain vaiheessa hallitsemattomana jatkuessaan se on omiaan lisäämään levottomuutta myös Euroopassa.  Suosiotaan nostavat populistiset liikkeet ja puolueet käyttävät tilaisuutta hyväkseen viljelemällä monitahoiseen pakolaisongelmaan helppoja ratkaisuja. 

On väistämätöntä, että kansainvälinen muuttoliike vaikuttaa tulevaisuudessakin Eurooppaan.  Kansainvälinen muuttoliike on yksi 2000-luvun merkittävimpiä globaaleja ilmiöitä, sillä ihmisiä liikkuu maailmalla nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.  Maailmassa on runsaat 200 miljoonaa kansainvälistä siirtolaista.  Teollisuusmaissa keskustelu siirtolaisuudesta käsittelee usein vain kehitysmaiden kansalaisia, jotka muuttavat rikkaisiin maihin, mutta vain runsas kolmannes siirtolaisista kuuluu tähän ryhmään.  Useimmat maailman kansainvälisistä siirtolaisista ovat sen sijaan muuttaneet joko yhdestä kehitysmaasta toiseen tai teollisuusmaasta toiseen teollisuusmaahan.  On selvää, että ison muuttoliikeilmiön positiivinen ratkaisu vaatii kansainvälistä yhteistyötä.  Koulutuksen, osaamisen, terveydenhuollon ja demokraattisen päätöksentekomallin onnistunut vienti kehittyneistä maista kehittyviin maihin on avainasemassa.  Se, että osataanko ja halutaanko se ottaa vastaan, kun kehittymättömissä maissa perinteet, valtarakenteet ja niiden mahdollistama korruptio hallinnossa, uskonto ja uskomukset silittävät tällaista vientiä ja kehitystä vastakarvaan.  

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallia kehutaan maailmalla.  Malli pohjautuu vahvasti demokraattiseen päätöksentekoon ja yrittämisen vapauteen.  Työttömyyttä on myös Pohjoismaissa, joissa kuitenkin eriarvoisuuden lisääntymistä pyritään hoitamaan pohjoismaisella mallilla.  Korkean verotuksen tuomilla tuloilla rakennetaan sosiaaliturvaa patoamaan eriarvoisuuden virtaa.  Pato kuitenkin vuotaa sieltä täältä.  Nämä vuotokohdat ja kannustimien tarve on yhteiskunnassa tunnistettava ja tehtävä kokonaisuuden kannalta järkeviä poliittisia ratkaisuja.  On tiedostettava myös, että osaamistason nostaminen vähentää eriarvoisuutta. 

Lähes hallitsematon muuttoliike, jonkamoinen koettiin myös Suomessa vuonna 2015 edellyttää yhteiskunnalta toimenpiteitä.  Tänne saapuneiden pakolaisten huono tai puutteellinen kotiutuminen/kotiuttaminen, sen johdosta, että heille suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet ja toiminta ovat täysin vieraita, sopii huonosti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhtälöön.  Siellä, mistä he ovat kotoisin, ei ollut yhteiskunnallisia rakenteita, joilla eriarvoisuutta olisi torjuttu.  Oikein rakennettu sosiaaliturva toimii vain seuraavalla periaatteella; kun työssä käymätön saa jotain yhteiskunnalta, on jonkun pitänyt sen ensin työnteolla hankkia.  Mitenkähän tällainen ajatus pakolaisten keskuudessa laajamittaisesti sisäistetään, kun tuntuu, ettei se ole kaikella kantaväestölläkään aina kirkkaana mielessä.  Mikäli pakolaiset eivät työllisty, se huonontaa osaltaan huoltosuhdetta.  Kun sosiaaliturva on Suomessa asumisperusteinen, ei tarvitse ihmetellä, että tilanne huolestuttaa kantaväestöä.

Huomioitavaa on myös hallitsemattoman muuttoliikkeen ja edellä mainitun huolenaiheen vaikutus eurooppalaisiin arvoihin ja inhimillisyyteen.  EU:n perusperussopimuksen toisessa artiklassa määritellään unionin arvot.  Ne ovat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvoisuuden, laillisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioitus, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien oikeudet.  On vaikea uskoa näiden arvojen pysyvyyteen jollei eurooppalaista yhteistä ratkaisua löydy patoamaan hallitsematonta muuttoliikettä.  Näitä eurooppalaisia arvoja jo koetellaan.

Tässä tilanteessa oikeastaan pakottava vaatimus on kotiuttamisen onnistuminen.  Onnistuminen tässä vaikuttaa myönteisesti pakolaisten työnsaantiin, ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen.  Siihen on pantava resursseja ja se on tehtävä ammattitaidolla.  Pakolaisilta on edellytettävä sataprosenttista mukanaoloa ja sitoutumista suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjen ja arvojen noudattamiseen.  Mikäli tässä käy niin, että molemmat, sekä kantaväestö että maahanmuuttajat ovat omissa leireissään, eivätkä keskustele keskenään, olemme epäonnistuneet.  Kun keskustellaan vain oman ryhmän jäsenten välillä, syntyy kuplia, joissa informaatio tulee vain oman ryhmän sisältä, eikä vastaa välttämättä todellisuutta.

Korkean verotuksen yhteiskuntien, kuten Suomen ja muiden Pohjoismaiden on pidettävä huolta myös kilpailukyvystään, kun rajat ovat auki globaalissa ympäristössä.  Poliittisilta päätöksiltä vaaditaan kokonaisuuden hallintaa ja johdonmukaisuutta kilpailukyvyn ylläpitämisessä ja sen parantamisessa.  Kun seuraavat viisi asiakokonaisuutta toteutetaan hyvin, hyvinvointiyhteiskunta saa käyttövoimaa.  Lapsiystävällinen, koulutukseen hyvin orientoitunut, terveydenhoidossa ennaltaehkäisevä, tutkimukseen panostava ja työelämää uudistava yhteiskunta on myös kilpailukykyinen.  Pienempää vaikutusta, mutta kuitenkin merkittävää, on myös pakolaisten kotiutumiseen panostaminen ja siinä onnistuminen.

 

 

 

 

27. syys, 2019

Ote muutoksen pyörteestä 4

Onko sitten elämisen taso, mikä on enemmän aineetonta ja kokemusta siitä millaista on elämä ja miten se koetaan, kasvanut koko ajan samaan suuntaan kuin aineellinen elintaso?  Tutkimusten ja erilaisten hyvinvoinnin mittareiden perusteella tähän voi todeta, että kun politiikka on rakennettu tavoittelemaan jatkuvaa bruttokansantuotteen kasvua, entistä pienempi osa bkt:n lisäkasvusta muuttuu hyvinvoinniksi.  Otetaan tätä kuvaava pelkistetty esimerkki: Kun yhteiskuntaan katkeroitunut työtön mies lyö kadulla ison näyteikkunan rikki ja saa käteensä ammottavan haavan.  Paikalle soitetaan ambulanssi, joka vie miehen ensiapuun.  Seuraavaksi paikalle tulee lasiliike.  Purkaa särkyneen ikkunan ja laittaa paikalle uuden ikkunan.  Kun näitä tämän luonteisia tapahtumia eriarvoisuuden yhteiskunnassa toistuu, niin elintaso bkt:llä mitattuna kyllä kasvaa, mutta ei varmaan elämisen taso. 

Kun myös kaikkiin terveys- ja sosiaalipalveluihin käytettävät rahat nostavat bkt:ta, on helppo ajatella, että terveyttä ennaltaehkäiseviin palveluihin, sekä ennakoiviin sosiaalipalveluihin käytetty raha pienentää bkt:tä.  Toisin sanoen, vaikka materiaalisen hyvinvoinnin voittokulu on selvästi nostanut myös elämisen tasoa, nostaa sitä merkittävästi myös edellä mainittu ennaltaehkäisevä toiminta.  Kun työyhteisöt toimivat hyvin ja työhyvinvointi nostetaan arvoonsa, työtyytyväöisyys lisääntyy, pahoinvointi ja sairastavuus vähenevät.  Hokkus pokkus, bkt pienenee, elämisen taso nousee.  Todennäköisesti seuraus on kuitenkin sensisältöinen, että työnteon määrä ja tuottavuus vai kasvavat, kun työyhteisöt toimivat hyvin, siis bkt kasvaa.

Hyvinvoinnin mittaamiseen on kehitetty hyvinvoinnin laatua paremmin mittaavia menetelmiä kuin bkt:n kasvu saatetaan sanoa.  Vai onko sittenkään niin hyvää ja täydellistä mittaria kuin bkt materiallisen hyvinvoinnin ja siitä johtuvan elämisen tason mittaamiseen.  Mitä korkeampi bkt sitä onnellisempia ihmiset kansainvälisessä vertailussa ovat.  Bkt:n kasvu on poliittisten päättäjien tavoite, ja näin ollen selkeydessään ja yksinkertaisuudessaan ohjaa sellaisiin päätöksiin, että bkt kasvaisi.  Päätösten perusteena tulisi huomioida kokonaisvaltaisten hyvinvointia paremmin mittaavien mittareiden, jos niitä ylipäänsä on, tulokset.  Näin päätöksenteon perusteet muuttuisivat jonkun verran verrattuna siihen, että vain ja ainoastaan bkt:n kasvua käytetään päätösten tavoitteiden perustana.  Tämä on haaste, eikä yhtälö helpotu, päinvastoin, mutta toivottavasti todennäköisin kehityssuunta kansantalouksissa. 

Miten sitten talousteoria suhtautuu ympäristö- ja energiakysymyksiin?  Tarpeellista muutosta politiikkojen tai taloustieteilijöiden ajattelussa ei näissä maailmaa tulevaisuudessa rajusti koskettavissa kysymyksissä ole tapahtunut.  Politiikan ymmärtämistä tulisi kansalaisten keskuudessa parantaa.  Tähän poliitikot voivat antaa panoksensa selkeyttämällä tavoitteitaan ja retoriikkaansa.  Tuntuu siltä, että tämä on vaikea sarka kynnettäväksi ja poliittinen retoriikka pikemminkin jättää kansalaisille enemmän kysymyksiä kuin koskaan aikaisemmin.  Saamme olla huolissamme, että nuoriso äänestää passiivisesti, koska poliittinen retoriikka ei heille avaudu.  Syy ja seuraussuhteen oivaltamisen parantaminen päätöksenteossa tulisi olla oikeastaan oppiaineena koulussa.

Miten sitten itsekkäät kuluttajat ovat valmiita arvottamaan enenevässä määrin elämisen tasoa enemmän kuin vain ja ainoastaan aineellista elintasoa. Todennäköisesti ovat, kun tieto kasvaa.  Tämä on haaste myös poliitikoille tehdä viisaita, elämää kantavia päätöksiä, koska kansalaisten tiedon kasvaessa näiden päätösten seurauksia arvioidaan tähän päivään ja tulevaisuuteen sopiviksi.  Puhutaan vastuullisesta ja eettisestä kuluttamisesta, mutta onko tämä vain sanahelinää ja keino ylläpitää kulutusta yli maapallon luonnonvarojen kestokyvyn.  Ollaanpa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa ovat sen aikaansaamat rajoittavat päätökset, mutta myös uuden teknologian käyttöön ottaminen säästämässä luonnonvaroja ainakin jossain määri.  Tämä on paljolti riippuvaista myös siitä, mikä on kehittyvien väkirikkaiden maiden ihmisten osallistuminen kiihtyvän kulutuksen hillitsemiseen ja valmius uuden puhtaamman teknologian käyttöönottoon. 

Muutoksessa onnistuminen edellyttää myös yksilöiltä johdonmukaisuutta.  Vaikka uusien asioiden opettelu ei ole aina helppoa, elämän parhaita hetkiä on kuitenkin oppia uusia asioita.  Teknologian kehittyessä olevia työtehtäviä katoaa ja uusia syntyy.  Tällainen kehitys edellyttää elinikäistä oppimista, mikä onneksi onkin monen tahon kehitys-agendalla Suomessa juuri nyt.  Surkeaahan sekin olisi, jos ihminen urautuu paikalleen eikä tiedossa ole mitään uutta, joten elinikäinen oppiminen pitäisi olla pikemminkin innostavaa kuin ahdistavaa.  

Muutos on välttämättömyys.  Näin on aina ollut.  Nyt vain vauhti on ripeämpää ja edellyttää työn ja ammatin vaihtamista useamman kerran elämässä. Tulemme kokemaan lähivuosina aikamme merkittävimpiä työn ja työvoiman uudelleenjärjestelyjä.  Taustalla ovat väestötieteelliset, sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien yhteisvaikutusten trendit, globalisaation vaikutukset, ympäristönsuojelu, teknologia ja tekoäly.  On alettava useasti puhtaalta pöydältä uudestaan ja uudestaan.  Vaatimus muutosvalmiudesta haastaa yksilön ja edellyttää elinikäisen oppimisen ottamista kaikkien virallisten tahojen agendalle.  Koulutuksen ja sen painopisteen muuttaminen elinikäiseen oppimiseen on tässä ratkaisevaa